Kuopion valloitus! Nekocon 2026

Kaksi julkaisua samana päivänä, heittäydyin ihan villiksi nyt, mutta oli pakko saada nämä ulos päästäni pyörimästä niin miksei sitten kertaheitolla. Toissa viikonloppuna 18.-19.7. oli Nekocon. Vaikka Kuopion oma värikkäiden nuorten tapahtuma järjestettiin jo kahdettakymmenettä kertaa niin tämänvuotinen oli minulle ensimmäinen laatuaan. Olen uskollisesti käynyt Desuissa ja Tampereen omissa tapahtumissa yli 10 vuotta, mutta kovasti kaivannut noihin kauempana oleviin myös. Nekocon on kiinnostanut jo useamman vuoden, mutta hajamielisenä olen unohtanut koko tapahtuman kerta toisensa jälkeen kunnes jo näenkin muiden kuvia sieltä ja vasta silloin tajuan että niin, olisihan ne liput voinut ostaa. No nyt tänä vuonna tein koko hommasta ihan erillisen tavoitteen itselleni ja merkkasin päivämäärät ylös ajoissa ja kappas keppanaa näin sitä saa hommat toteutettua.

Matka alkoi jo perjantaina neljän tunnin matkustamisen takia ja leiriydyttiin majoitukseemme Kitin kanssa iltakasilta. Viikonlopun tukikohtamme oli tilava airbnb aivan matkakeskuksen naapurissa. Ovia asunnossa tuntui olevan enemmän kuin molempien kodeissa yhteensä ja vietimme perjantain pelaten videopelimusavisoja.

Pirteänä meikkaamassa anivarhain

Aivan hurmaava ulkoasu, herkulliset värit lehtisessä sekä rannekkeessa

Lauantain cossina oli Desusta tuttu 9S, olin niin kovin tykästynyt tähän asuun ja siihen miltä se tuntui päällä. Olin tosin jälleen unohtanut etten omista vieläkään niitä mustia kenkiä, joten nyt oli aika pistää ne räikeän valkoiset lenkkarit jalkaan. Opin myös sellaista itsestäänselvää kantapään kautta että ne cossit kannattaa tuulettaa. Olin laittanut Desun jäljiltä cossini siististi pois sen omaan muoviseen pukupussiin ja erikseen sukat laitoin omaan muovitaskuunsa, enkä ajatellut niiden pesua sekuntiakaan koko tänä aikana. Noh, voitte vaan kuvitella miltä kuumana kesäpäivänä conissa ei-hengittävissä kengissä pidetyt hikiset sukat haisevat marinoiduttuaan kuukauden ilmatiiviissä muovitaskussa. Onneksi haju ei tarttunut muihin cossin osiin ja nyt Nekon jälkeen pistin mokomat lemurääsyt salamana pesuun, nyt on taas puhtaat ja vain huuhteluaineelle tuoksuvat sukkaset valmiina seuraaviin seikkailuihin.

Satuin omistamaan kiisu-9S:n niin oli pakko ottaa hänet messiin
laukkuun roikkumaan

Nekocon oli jaettu kahteen rakennukseen: perinteiseen Musiikkikeskukseen sekä viereiseen taidelukio Lumitiin. Tämä oli omasta mielestäni oikein toimivasti toteutettu, kun vaan pääsin alkuihmetyksestä yli itselleni uuden conipaikan suhteen. Suuntasin heti aluksi Nekoconin historian ensimmäiseen meidokahvilaan Myrskyn kanssa Saran palveltavaksi.

Kesän ekat mansikat!

Ruoka oli hyvää, tykkäsin kovasti vohvelin kustomointimahdollisuudesta; täytteen, kastikkeen ja kermavaahdon sai valita mielensä mukaan, ja juomat olivat maukkaita. Nautiskelin itse Rosa Mystica -nimisen sitruuna-mansikka mocktailin. Pidän meidokahviloista ja haluaisin käydä niissä useammin kuin kerran kahdessa vuodessa, mutta pitkien jonojen ja ujostumisen takia tulee lähinnä vain vilkaistua kahvilan suuntaan milloin missäkin conissa. Ystävän meidoillessa meille oli mukavan rentoa ja saimme pelattua useampaa peliäkin. Meidoalias ja donitsipeli tuli vihdoin testattua.

Ainoa miinus itselläni oli meidokahvilan tila, sillä se tuntui jotenkin liian avoimelta. Käytävämäinen avoin tila muutamalla pöydällä vain toisella seinällä tuntui kyseiseen kolmion muotoiseen huoneeseen vähän epämukavalta. Toivoin pöydän tai kaksi lisää tai sitten tilan rajausta pienemmäksi, jottei olisi jotenkin alaston fiilis. Yleensä toive on juuri päinvastaisesta, mutta jostain syystä tämä jäi häiritsemään itseäni. 

Tietysti piti otattaa polaroidi meidomme kanssa!

Pidin erityisesti vielä meidojen sekä butlerien kekseliäistä tavoista hyödyntää kissateemaa persoonassaan. Oli Totoron kissabussimeidoa ja noidan apurikissaa, Karvista sekä Aristokattien edustusta. Ja plussaa vielä "Jonon pää" -lapusta, joka nimensä mukaisesti oli ilman ajanvarausta jonottavien häntäpäässä jatkuvasti näkyvillä.

Valloitimme Kitin kanssa karaokehuoneen, joka yllättäen oli kerrankin tyhjä karaokevastaavaa ja yhtä kävijää lukuun ottamatta. Oli super mukavaa ja saimme molemmat laulettua useamman kappaleen kerrankin. Karaokevastaava oli myös ihana ja kovin ystävällinen, höpisi kanssamme ja kannusti laulujen aikana. Vasta kun jonoa alkoi kertyä lähdimme muualle istuskelemaan. Animekaraoke on kovin hauskaa, mutta jonottamista jaksaa lähinnä sen päivän ekan biisin takia. Tyhjä huone oli ihan parasta, toivottavasti joskus uudestaan tulee vastaan tällainen luksus!

Näytettiin vähän saman lähdemateriaalin tyypeiltä
kun molemmilla oli vaaleat hiukset ja mustavalkoiset vaatteet hahah

Vastakohdat

Kävimme myyntipöytäsalin jälkeen kurkkaamassa pelipistettä toisessa rakennuksessa ja tästä tulikin koko conin paras juttu meille. Pelipiste oli Lumitin liikkasalissa sopivan tilava alue ja vaikka klassiset rytmipelikoneet puuttuivatkin niin muutoin konsolivalikoima yllätti positiivisesti. Ihanaa nähdä Gamecube- ja Wii-konsolit 2026 jonkun conin tarjonnassa. Pelailimme hämärässä Mario Kartia ja itse vedin nopsat keilailut ennen kuin oli aika kipittää rankkasateelta ja ukkoselta suojaan majoitukseen.

Tässä vielä kuvaa pelialueesta! Vaatimaton, mutta äärimmäisen
toimiva. Viereisten pelien äänet eivät häirinneet omaa peliä ja
paikkoja sekä ohjaimia oli riittävästi jokaisella pisteellä

Hirveän hikoilun jäljiltä oli ihana käydä kylmässä suihkussa ja ahtaa kunnon ruokaa nassuun ennen kuin laittautui uusiksi iltabileisiin. Olimme Kitin kanssa Alien Stagen Luka ja Hyuna, mutta heidän koulupukuversionsa.

Nämä ovat virallisiin "school au" -kuviin perustuvat asut, joihin molemmilla onneksi oli suurin osa jo valmiina. Hankin lasit, popsautin linssit ulos ja stailasin peruukin.

Lukan sormet ovat violetit ja vähän on ollut hakusessa miten tuon efektin fiksuiten saisi aikaan. Käsiä kun tulee niin paljon käytettyä ja pestyä, niin perus vartalomaali tuskin pysyy pitkään. Viimeksi kaappicossiversioon kokeilin kylvettää sormia hopeashampoossa, joka yleensä värjää kaiken liilaksi. Kuitenkin tästä tuli lähinnä vain kylmä harmaa sävyksi, eikä lopputulos oikein ollut vaivan arvoinen. Nyt Kitillä oli ylläri-idea; kokeiltiin värjätä lip stainilla (mikähän ihme tämän suomenkielinen vastine olisi :D) ja se toimi huomattavasti paremmin. Hän kuorrutti sormenpäät massalla, odotettiin kuivumista hetki jälleen pelimusavisojen kera ja sitten massan sai revittyä helposti pois. Nopeampaa ja siistimpää kuin hopeashampoo ja pysyi yllättävän hyvin yön läpi useasta käsienpesusta huolimatta.

Pitää ehdottomasti cossata näitä hahmoja uudestaan! Puhuimme tästä yhdessäkin, mutta mielestäni HyuLu-duo sopii meille ja persooniimmekin hyvin. Haluaisin toteuttaa jonkun Lukan alkuperäisistä asuista, katsotaan jos joskus pistän toimeksi.

Iltabileet itsessään olivat hauskat. Bilepaikalla tosin ei ollut melkein ollenkaan istumapaikkoja, vaikka tila muuten oli mieleinen ja tykkäsin parvimaisesta yläkerrasta, mistä oli hyvä näkymä lavalle. Tykkäsin kovasti parapara-tanssiesityksestä Nanancchi-DJ:n numeron aikana. Tuli tavattua mukavia ihmisiä ja juteltua paljon vanhasta Pokémonista myöhään yöhön asti.

Jo pikkuhiljaa skenessä legendaksi muodostunut "Put these on and pose" -conilasivideoiden tekijä Sara tuli bongattua iltabileissä.

Sunnuntaina vuorossa oli Project Sekain Toya ja Akito paricossi. Cossasimme näitä ensimmäisen kerran tämän vuoden Kupliissa ja aaaaaa on ollut niin ihana fiilis molemmilla kerroilla. Toya Aoyagi on ollut jo reilut kolmisen vuotta tosi iso comfort hahmo itselleni ja tuotti suunnatonta riemua päästä cossaamaan näin rakasta ja tärkeää hahmoa, ja vielä Akito-fanin kanssa, kun tämä kaksikko on kuitenkin erottamaton kombo. Airbnb:n siistimisen jälkeen aloitimme matkan conipaikalle, mutta jälleen rankkasade yllätti niin piti mennä loppumatka taksilla kuitenkin.

Ja vielä uusiksi! Oli hauska päästä tutustumaan Saraan vähän
istuskellessamme

Hengailtiin Lumitin tiloissa jälleen jonkin aikaa juttelemassa tutuille ja pelisali kutsui jälleen tuntikausiksi luokseen. Pelialue oli tehty Lumitin liikkasaliin ja peräseinustalla oli kokoontaitettava katsomo, jonka takana oli jostain syystä värikkäillä valoilla valaistu käytävä. Tässä oli hahmoille sopivaa bäkkäritunnelmaa, joten napsaistiin nopeat kuvat vielä pelihallin perällä ennen lopullista leiriytymistä.

Näistä tuli super kivoja! Jihuu ૮˶ • ﻌ •˶ა

Väsynyt ja tärähtänyt kuva, mutta Toya oli mukana myös korttina!

Lauantaina suurella valkokankaalla mainostettiin Nekomättöä, mutta jäi epäselväksi mimmoinen tapahtuma tämä oli.

No nyt mätöt tuli tutuiksi ja yllättäen yhdeksi koko tapahtuman kohokohdista. Sunnuntaina pelattiin Tekken 8-turnaus ja vaikkemme tienneet Kitin kanssa pelistä mitään, niin oli valtavan mielenkiintoista seurailla pelejä kun oli niin energiset selostajat ja taitavia pelaajia. Hyvä meininki, laadukas toteutus useammalle valkokankaalle heijastettuna ja selkeää kuvailua juontajilta. Jotenkin useampi tunti onnistui hurahtamaan tätä katsellessa ja lopuksi kävimme vielä pyytämässä conikirjaani nimmarin voittajalta muistoksi. Tällaista lisää!

Onko ehkä vähän söpö logokin!

Ah ja siitä vielä haluan höpistä, että minulla on nykyään tapahtumissa mukana conikirjaksi kutsumani muistivihko. Ollut jo parisen vuotta, mutta nyt se on vakiintunut tarpeeksi pakollisten varusteiden mukaan että tuntuu relevantilta puhua asiasta. Eli kaksi vuotta sitten Traconissa töissä ollessani tuli istuttua tuntikausia hiljaisessa lipunvaihtopisteessä ja ajankuluksi kävin ostamassa yhden bullet journalin johon piirtelin ajankuluksi. Sittemmin tämä vihko on reissannut mukana ja olen pyytänyt ystäviä jättämään itsestään jäljen piirtämällä ja/tai kirjoittamalla, raapustellut itse ja jopa tehnyt kaverikirjasivuja muille täytettäväksi (näitä pitäisi tehdä jo lisää heh). Coneissa on yllättävän paljon sellaista oleskelu- ja odotteluaikaa, joten tällainen on hauskaa ajankulkua. Ollaan pelattu myös laivanupotusta sekä tetristä kyseisessä vihossa. Uskokaa tai älkää, analoginen tetris on yllättävän viihdyttävää.

Nekoconin töherryksiä ja terkkuja

Itse tekemäni ystäväkirja-aukeama

Kotimatka alkoi neljän aikoihin ja meni mukavasti Järvi-Suomen maisemia ihaillessa. Nekocon oli niin hauska, että varattiin jo nyt Kitin kanssa ensi vuodelle majoitus eli jatkoa seuraa kyseisessä tapahtumassa. Coni itsessään oli tosi hauska ja laadukas, kunniamaininta vielä sievälle ohjelmalehtiselle ja yleisestikin visuaaliselle ilmeelle. Ja kerrankin jossain conissa oikeasti kuului ne kuulutukset, aina muualla on pitänyt ääneen ihmetellä mitä missä ja milloin nyt kerrottiin. Hintatasokin oli huojentava, 28€ koko viikonlopusta tuntuu tässä maailmantilanteessa jo halvalta.

Nekoconista tuli heittämällä yksiä hauskimpia conimuistoja kautta aikain ja iso tekijä oli ystäväni Kiti ja hänen aurinkoinen presenssinsä. Iso kiitos hänelle, kun tuli mukaan vaikka alkuun vaikuttikin siltä, ettei tämä olisi onnistunut :) Palaamme Kuopion kamaralle sitten tulevissa jaksoissa ^__^

DeeDeeDesucon ja 7 vuoden takaisten unelmien toteutusta

Morojenttes vaan! Tuossa puolitoista kuukautta takaperin 12.-14.6. oli tuttuun tapaan kesän aloittaja Desucon. Olin ollut jo pari edeltävää viikkoa aivan täpinöissäni koko conista ja veikkaisin tämän johtuneen kahdesta tärkeästä cossista. Lauantain asua ommellessani vielä koko tuon Desua edeltävän viikon ajan innostus vain nousi ja nousi. Cosplay on ollut erinäisistä terveyssyistä itselleni vaikeaa muutaman vuoden, mutta nyt tuntui että onnistuin omilla ehdoillani saamaan asut valmiiksi, päälleni ja tuntui vieläpä kohtuu huolettomalta koko conin ja sen jälkeen. Oli piristävää olla niin innoissaan ja päästä toteuttamaan harrastuksen kivoimpia puolia.

Jojo-fanina tämän vuoden ohjelmalehtinen tuotti kovasti iloa

Perjantai-iltapäivä meni tutulla kaavalla; bussilla Lahteen muun Tampereen conikansan kanssa, Eggin kera nopsa ruokailu ja majoitukseen. Viikonloppu alkoi kuitenkin todella ankeasti sillä ikävä kyllä Forenomissa huoneessamme oli kutsumattomia vieraita, nimittäin useita kuolleita turkiskuoriaisia. Tästä alkoi kunnon selvitys jos päästäisiin toiseen huoneeseen, kun kyseessä on harmittomuudestaan huolimatta tuholainen. Soitimme asiakaspalveluun ja kuten ounastelimme, koko hotelli oli täpötäynnä eikä varahuoneitakaan ollut tälle viikonlopulle. Rauhankadun Forenom on kuitenkin kaksiosainen ja kuulemma Aparthotel-puolella oli yksi vapaa huone. Helpottuneina kiirehdimme sinne, mutta pelkästään tämän puolen aula sekä hissi herättivät kunnon Silent Hill -viboja. Narinaa, halkeillutta maalia ja puuttuvia nappeja. Ja kun pääsimme tähän koko tontin ainoaan vapaaseen huoneeseen, siellä käveli tervehtimään elävä yksilö.

Lievästi sanottuna kunnon ahdistus iski hyönteiskammoisena, joten soitettiin vielä kerran aspaan ja pyydettiin palautusta edelliseen huoneeseen. Asiakaspalvelu onneksi oli tosi ystävällistä ja he lähettivät seuraavana aamuna mukavan siivoojan myrkyttämään huoneemme. Kuitenkaan hyvään majoituskokemukseen saati viikonlopulta 250€ maksavaan huoneeseen ei kuulu tällainen säätö, joten pyysimme hyvitystä koko farssista. Vastausta ei ole vieläkään kuulunut eli tuskinpa sellaista tulee. Forenom ei ole tai väitä olevansa mikään luksushotelli, mutta tällaisesta jäi sen verran paha maku suuhun että jatkossa pyrimme toiseen ratkaisuun. Harmi sinällään, koska tämän sijainti on ollut niin optimaalinen Lahden keskustassa. Kuitenkin, show'n oli jatkuttava alkupaniikin jälkeen ja onneksi huoneessa ei tarvinnut viettää nukkumista enempää aikaa. Nyt sitten niihin iloisempiin hetkiin!

Perjantaina asuna oli 9S Nier: Automatasta, joka on ollut haavecossieni listalla jo siitä asti kun peliä aloitin pelaamaan 2019. Oli aivan super mahtavaa saada pelistä ryhmä kasaan Lauran ja Kitin kanssa! Tämä oli ensimmäinen kunnon ostocossini ja oli hyvin virkistävää saada asu pukemista vaille valmiina itselleen. Olen haaveillut tämän hahmon toteutuksesta ja minulla on ollut tarkkoja visioita kankaille ja ompelutekniikoille ja tässä olisi paljon kaikkea jännittävää tekemistä, mutta erinäisistä syistä tämä ei nyt ollut realistista. Onneksi tarkan tutkimuksen jälkeen löytyi valmiina hyvä MicCostumesilta.

Melkein heti Sibeliustalolle päästyämme päätimme hoitaa ryhmämme kuvaussession pois alta. Alkuperäisenä ideana oli Sibben vieressä olevaan parkkihalliin meno, mutta se olikin lukittu. Tyydyimme kuvaamaan sen ulkopuolella siis, jotta saisimme hakemaamme fiilistä. Tämä lähdemateriaali on onneksi sopiva moneen maisemaan, kunhan miljöössä on paljon kaupunkielementtejä tai ripaus luontoa niin moni paikka toimii.

Ylhäältä alas: A2 - Kiti
9S - meikäpoika
2B - Laura

Ja siis vitsit miten upeita kuvia tuli, niinku kattokaa nyt! :') Ihanaa kun näin loistava ryhmä toteutui. Kuvaajana Mikko ja editoinnit Lauran käsialaa.

Tykästyin kovasti tähän kuvaan vaikka nopsa tilanneotos onkin
Tästä eteenpäin editoinnit ovat omia

Hahmoille ominaiset fiilikset

Aaaaa!!!

Tajusin vasta coniviikolla etten omista muita kuin valkoisia kenkiä. Tai oli tämä mielessä silloin huhtikuussa, kun asua etsiskelin ja tutkin, mutta unohtui kokonaan mielestäni kunnes niitä olisikin jo tarvinnut. Onneksi pelastaja Minalla on samankokoinen jalka kuin minulla ja sain häneltä lainaan mustat maiharit. En yleensä jaksa ajatella jalkineita cossaamisessa "kun eivät ne kuitenkaan näy", mutta nyt kun tarkoituksena oli nimenomaan ottaa kunnon ryhmäkuvia niin olisi tullut rikottua immersio aika räikeästi kirkkaan valkoisilla lenkkareillani kun kaikki hahmot ovat muuten kokomustissa ja näyttävät yhdenmukaisilta. Tuntuu vähän hölmöltä hankkia kenkiä vain silloin tällöin pukuiluun käytettäväksi, mutta jotkut yleispätevät mustat kengät täytyy pian hankkia. 9S on myös sen verran tärkeä hahmo, että ihan mieluusti tekisin hänelle ne oikeat kengätkin kun inspiraatio iskee.

Tämä on yksi omia suosikkejani koko shootista!

Huvitti hirveästi tämä ero asujen peittävyydessä, kun A2 ja 2B on juuri sellaisia mitä ei kyllä kehtaa saati sovi laittaa kaikenikäisten coneihin ja itse olin päästä varpaisiin pelkästään polviani lukuun ottamatta kankaan peitossa. 

Tässä oli hauska valmistujaisfiilis

Kuvia koko shootista tuli hulppeat 470+ kappaletta ja taisinkin tuskastella useamman päivän sen kanssa miten ihmeessä rajaan kuvia edes alle 50 saati noin 20:n. Silmäsiteen takaa näki myös yllättävän hyvin, joskin ei ihan yksikseen viitsi olla se silmillä. Kaikki oli vähän pimeää ja sumeaa, niin vaikka näki kävellä tietä pitkin niin kuoppia tai roskia ei tullut nähtyä ennen kuin niihin meinasi osua. Loppuillan olinkin ilman sidettä.

Kovin mietteliäänä Desuloungessa

Conimaskottimme pallopiskit uskollisina matkassa

Lauantaina taasen oli luvassa toinen pitkään odotettu asu. Tämä cossi oli sellainen mistä olemme puhuneet Eggin kanssa jo ennen koronaa ja tuntuu yhä aika uskomattomalta, että nämä vihdoin saatiin haaveilupuolelta päivänvaloon. Tämä oli ylipäätään meille vasta toinen paricossi koskaan, mikä tuntuu äärimmäisen hupsulta. Olemme majoittuneet aikalailla kaikissa tapahtumissa yhdessä, laittautuneet ja cossanneet ylipäätään yhtä aikaa vaikka kuinka monia kertoja, muttei vaan yhtä Kissojen Valtakunta -paricossia lukuun ottamatta koskaan samasta lähteestä.

Jopa vuonna 2018 ison Mirai no Bokura wa Shitteru yo -ryhmämme kanssa kävi huono tuuri, kun Eggin asu olikin myöhästynyt ja hän joutui jättäytymään ryhmästä. Tämän jälkeen ollaan paljon suunniteltu ja pyöritelty eri ideoita yhdessä, mutta nyt viimein oli planeetat oikeassa asennossa. Alunperin näitä taidettiin suunnitella viime vuoden Traconiin, mutta aloitus venyi ja venyi omalta osaltani kunnes päätettiin suosiolla siirtää.

Aamumehut nassuun ja äkkiä ulos

Ja siinä he ovat! Nopea hissiselfie aamulta. Love Live! Sunshine!!n Ruby Kurosawa ja Hanamaru Kunikida unidolized valentine -asuissaan. Oli kovin sydäntä lämmittävää cossata Läpä Löpöä niin monen vuoden jälkeen.

En muista miksi tämän kuvan otin, mutta olkaa hyvä

Lauantaina olimme paikalla aikaisin ja muistaakseni päivä ei koostunut istuskelusta ja sosialisoimista ihmeellisemmästä.

Conikaraokessa tuli tosin käytyä!
Ja tietysti Cardcaptor Sakuraa piti vetää

Shokki kun yhden lempisarjan tunnaria pyydettäessä se
lempisarjan tunnari alkaa

Laura napsi ystävällisesti minusta ja Eggistä muutamat kuvat ja näistäkin tuli niin nättejä! Tuntuu että paricossi onnistui aivan täydellisesti, molempien asut ovat kauniit ja istuvat kivasti.

Rubyna meikä, Hanamaruna Egg

Materiaalivalintamme menivät ihan nappiin, erityisen hyvä säkä kävi tuon helman laventelin pitsin kanssa. Love Liven hahmodesignit ovat täynnä piparkakkureunoja ja kuumottelin pitääkö tuo leikata itse niin kuin joskus aikanaan tein. Ehkä oli hyväkin että asut toteutettiin nyt Desuconiin kun kangaskaupasta löytyi juuri oikean sävyistä piparkakkupitsiä, kun vuosi sitten sitä ei vielä ollut.

Ah ja Egg oli ihana ja teki nuo rintapinssit meille!

Metsähallissa oli sievä kuvien ottamiseen tarkoitettu paikka,
jota hyödynsimme nopsaan

Näillä hahmoilla on oikeasti 2cm:n pituusero, mutta meillä on reippaasti enemmän kuten kuvasta näkyy hahah.

Lauantain pakollinen eli desupullat täpötäydessä ruokalassa

Kotimatkalla

Rakastan kuvia missä cossissa oleva on jossain arkisessa tilanteessa,
johon ei oikeasti kuuluisi. Joten tässä Ruby limsahyllyllä

Olotila heti cossista ulostauduttua

Iltabileisiin tuli myös mentyä. Olen kovasti pitänyt uudesta lokaatiosta Ant Brew'n tiloissa, mihin bileet ovat siirtyneet vanhasta Möysästä muutama vuosi sitten. Tykkään bilemestan laajuudesta ja siitä että siellä on oikeasti erilliset tilat kaikille aktiviteeteille, joiden välillä on helppo kulkea vaikka ovat selkeästi erillään. Alakerrassa on laaja tila useilla pöytäryhmillä ja lämmintä ruokaa, toisella puolella rakennusta on karaokehuone ja yläkerrassa on tanssisali ja jytämusaa. Olemme porukkamme kanssa useimmiten viihtyneet karaokealueella huolimatta sen kävijöistä ylipursuamisesta ihan vaan kivan tunnelman ja animemusan fiilistelyn takia.

Kuva pupu-Satsukista ja kissameidosta?

Jo perinteeksi muodostuneet härskimmät animetyttötarrat
olivat taas ilmestyneet lauantaipäivän aikana Forenomin hissin oviin.
En tiedä kuka näitä sinne pistää, mutta tuovat kovasti huvitusta

Ja sunnuntaina tuli nähtyä ihanasti ystäviä narikassa sekä myyntipisteillä keitä ei vielä aiemmin ollut ehtinyt ja neljään asti kulutettiin aikaa Metsähallissa. Muistan väsymyksissäni makoilleen pitkään pehmeillä penkeillä keskellä koko hallia tuijottaen tyhjyyteen. Desucon jotenkin onnistuu aina puristamaan kaikki mehut ja kotiin päästyäni ei tule suihkua enempää puuhattua ennen nukkumaanmenoa hahah.

Mitään ohjelmaa ei tullut katsottua, mikä ei nyt varsinaisesti harmita mutta ihmetyttää hieman kun kiinnostavia aiheita oli jälleen monia. Mutta joka tapauksessa Desucon oli yhtä ihana kuin aina ja tuntui mukavalta kokea niin puhdasta iloa cosplayn saralla. Jee jee jee!

Muistin ottaa polaroid-kamerani mukaan ja tuli ihanat
potretit muistoksi ♡