Se on syssy nyt eli Traconin aika

Vakiintuneeseen tapaan syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna 5.-7.9. oli Tracon, joka juhli nyt myös 20-vuotisjuhlavuottaan! Teemana oli tuhansien tarinoiden Tracon.

Tämän vuoden ohjelmalehtinen, viikonloppu- sekä iltabileranneke!

Tracon on panostanut kovasti visuaaliseen puoleensa viime vuosien aikana ja suunta tuntuu olevan vain ylöspäin. Ohjelmalehtisessä oli kullatut yksityiskohdat etukannessa ja viime vuoden tapaan taitto oli todella harmoninen muiden tapahtumien joukosta erottuva kermanvärisellä ja paksummalla paperillaan. Koko ohjelmalehtinen on tosi hieno, mutta tässä nyt otanta vain yhdestä aukeamasta.

Olin pitkään ajatellut olevani cossaamatta mitään, mutta coniviikolla havahduin siihen että joka kerta kun olen cossitta conissa, en mitään muuta kaipaa niin paljon kuin juuri sitä cossissa oloa. Harrastus on rakas ja tuo minulle paljon iloa coneissa käymiseen, joten päätin valita asuni sitten coniaamuina sen mukaan mikä asu kutsuisi ja olisi heti käyttövalmiina. Loistava etu kotikaupunkiconeissa.

Perjantain asuksi valikoitui Basil jälleen
Tämän ja alemman kuvan nappasi: @cossiegg

Traconissa oli myös tällainen kukilla koristeltu portti
kuvien ottoa varten! Tosi hauska idea :)

Ikäväkseni kevyempi peitevoiteeni loppui juuri perjantaiaamuna, joten jouduin käyttämään paksumpaa (joka ei hengitä sitten yhtään) ja tunsin ihoni kärsivän koko päivän. Normaalisti meikatessa käytän tosiaan meikkivoiteen sijaan vain kevyttä peitevoidetta pelkästään silmänalusien peittoon ja paksumpaa vain korjailuun ja ns. veistämään teräviä reunoja esimerkiksi kulmiin tai silmäluomille. Cossatessa tosin tykkään, että kasvojen iho on myös meikattu peittävästi ja olen käyttänyt meikkivoidetta normaalisti koko kasvoille, mutta koska cossattua tulee lopulta vain muutamisen kertaa vuodessa, on minulta kuivunut jo kaksi kertaa vakkarimeikkivoiteeni purkkiin käyttökelvottomaksi. Pitäisi etsiä selkeästi joku tuubimallinen meikkivoide, jotten joudu käyttämään tuota paksua peitevoidetta vastaisuudessa sellaisiin tilanteisiin mihin sitä ei ole tarkoitettu.

Perjantaini alkoi aikaisin, kun menin rakkaan ystäväni Eggin luennolle; Moniulotteinen symboliikka Houseki no Kunissa. Tekniikan kanssa oli tallenteen ja striimauksen suhteen paljon ongelmia, sillä itse luennosta puuttuu em. linkissä alkupuoli. Eihän tälle mitään nyt voi ja vänkäri yritti kyllä parhaansa luentoa ennen saada kaiken toimimaan. Tärkeintä toki on, että luento itsessään meni hyvin ja paikan päällä kaikki rullasi! Tätä oli kiinnostavaa kuunnella ja kaltaiselleni sarjan pintapuoliselle fanille aiheet olivat hyvin avartavia.

Loppu perjantaista oli taidekujan sekä myyntipöytäsalin kiertoa, mistä tuli aikamoinen ähky.

Lauantaina oli vuorossa Jujutsu Kaisenin Yuta, toinen useasti käytetty turvacossi, jossa on mukava olla. Huomasin vasta, etten olekaan hänestä vielä täällä puhellut vaikka asua on käytetty ainakin neljästi. Pitääpä joku päivä innostua ja kirjoittaa hyvin myöhäinen wip tästä miekkasankarista!

Aamu alkoi kiirehdyksellä Undertale-musikaaliin, johon onnistuin juuri ja juuri saamaan paikkaliput seurueestamme siitä kiinnostuneelle triolle. Musikaaliin menoa emmin vielä ihan viime hetkillä, mutta jestas kun olen iloinen, että menin. Ihan sanoinkuvaamattoman upeaa jälkeä harrastelijateatterilta. Musikaali oli suomenkielinen tiivistetty sovitus Undertalen The True Pacifist-tarinasta ja voi miten hienosti se olikaan toteutettu. Käännökset olivat luonnollisen kuuloisia ja sopivat hahmoille, biisien sanoitukset olivat veikeitä ja veivät tarinaa hyvin eteenpäin. Maskeeraus, roolitus ja puvustus oli oivallista ja luovat muutokset mm. tiettyjen hahmojen relevanttiuden korostamisessa ja päähahmon aktiiviudessa sopivat hyvin tähän sovitukseen.

Ainoa murheenkryyni oli ajoittain ontuva äänimaailma, sillä musiikki oli hyvin kovalla samalla kun osa esiintyjien mikeistä oli hiljaisella tai sitten ääni ei muuten kuulunut välillä. Jonkin verran lauluista meni suorastaan ohi tämän takia. Tämä nyt ei esitystä todellakaan pilannut, koska show jatkui koko ajan.

Myös yleisö oli hurmaava; jokaisen isomman numeron jälkeen kuului räjähtävät aplodit ja yleisössä (minä mukaan lukien totta kai hahah) naurettiin ääneen puujalkavitseille, taputettiin tahtia tanssinumeroissa ja itkettiin yhteisessä hiljaisuudessa. Ja joka kerta, kun Mettatonin esiintyessä yleisö antoi vielä raikuvammat suosionosoitukset kuin aiemmin, tuli kovin iloinen olo kun oli niin monia peliä rakastavia ihmisiä samassa tilassa. Tämä oli sitä "harrastajilta harrastajille"-ajatusta parhaimmillaan :') Esitystä ei saanut kuvata ja tätä totta kai kunnioittaen pidin kameran poissa. Jos kiinnostuitte, suosittelen vahvasti käymään heidän Instagram-sivullaan katselemassa millaisesta hommasta oli kyse.

Harvoin tulee nykyään osteltua muuta kuin satunnaisia
taidekujaostoksia, mutta nyt tarttui matkaan myös
9S-figuuri sekä taidekortteja! Kartan on piirtänyt
@n.a.y.t.h ja tarran Nefa Illustrations

Conissa pakollinen matkatoveri: Pallopiski
Kuvassa näkyvät yksilöt ovat Piiski ja Popcorni

Lauantai meni myös lompakkoa tyhjennellessä ja iltabileissä. Tällä kertaa oli bileissä paljon vahvempi ulkona istuskelufiilis tanssijalan vipatuksen puuttuessa, joten sisällä soinut musiikkikin meni aikalailla ohitse tämän takia. Mutta minulla oli kovin hauskaa (๑˃ᴗ˂)ﻭ

Hyvin heilahtanut ja hymyileväinen kuva tiivistää illan fiiliksen
Rei: Laura ja Asuka: Kiti

Sunnuntaina olin ihan normaaleissa mukavissa vaatteissa ja kävin yhdellä luennolla Donyan kanssa; BL-mangan trendit 90-luvulta nykypäivään. Varsin kiinnostavaa analyysia ja itse pidin erityisesti vuosikymmenten lopussa olleista keksityistä esimerkeistä, jotka tuntuivat tiivistävän jokaisen niiltä ajoilta lukemani BL:n yhdelle dialle. Valitettavasti ohjelma meni yliajalle ja loppupuolisko jäi käymättä läpi, mutta se minkä näin oli todella mielekästä kuunneltavaa. Toivottavasti tallenne joskus pääsee vielä päivänvaloon uudelleen katsottavaksi, sillä nyt viikko conin jälkeen sitä ei ikävä kyllä ollut vielä Youtubessa.

Olen koko vuoden ajatellut että haluaisin animekaraokeen ja voittaa vanhoja pelkojani siihen liittyen, joten nyt otin härkää sarvista ja suuntasimme lopuksi vielä karaokehuoneeseen. Valitettavasti jono oli pitkä ja biisien pituuden ennalta-arvaamattomuuden vuoksi piti lähteä puolen tunnin jälkeen juuri ennen kuin oma vuoroni tuli, mutta minulla oli silti hauskaa istuskella huoneessa ja nähdä, ettei kyseinen tilanne ollut niin pelottava. Jonottajat taputtivat mukana biiseihin, osa liittyi luvan kanssa lauluseuraksi ja muutenkin huoneen yleinen tunnelma sai aikaan hyvin tervetulleen olon. Ensi conissa sitten osaan mennä oikeasti aikaisin jonottelemaan, enkä kisaa aikaa vastaan.

Karaokehuoneessa oli myös tällainen laatikollinen
söpöjä kortteja. En tiedä ollenkaan kuka ottamani hahmo on,
mutta hän on nyt matkassa mukana!

Siihen on syy miksi olen käynyt Traconissa 15 vuotta ja on kiva nähdä, miten paljon intoa järjestäjillä on kehittää tapahtumaa entisestään. Conin laajeneminen myös hyvin aktiiviseksi ja eloisaksi conitunnelmaa tarjoavaksi piha-alueeksi on ollut loistoidea, moni liputta oleva pääsee myös nauttimaan ohjelmista ja aktiviteeteista. On nykyään vaikea kuvitella alkusyksyäni ilman Traconia ja sen ominaista loppukesän vehreyttä sekä alkusyksyn viileyttä ja kirpeyttä, joten odotan jälleen innolla ensi vuotta!

Loppuun vielä sydämellinen Yuta :)