Unettomien öiden idolipaja

Eli nyt on viimein ensimmäisen wip-postauksen aika! Käyn Yukiconiin Love Live! Sunshine!! -sarjasta tehtyjen Mirai no Bokura wa Shitteru Yo -Rubyn ja Cheer Hanamarun tekovaiheet läpi samassa tekstissä, sillä se tuntuu loogisemmalta niin. Työstin molempia samaan aikaan niin tiheällä aikavälillä ja kuvia tuli otettua hieman huonosti kiireen takia, että yhteinen teksti tuntui järkevältä.

Tältä cossit näyttivät coniviikkoa edeltävänä lauantaina...

MiraiBoku Ruby

Ruby oli alusta loppuun positiivinen yllätys ja kaikki tuntui koko ajan menevän putkeen puvun teossa. Ryhmästämme suurin osa osti puvun, joten käytin enemmän ostopuvun kuvia referensseinä, kuin sitä piirroskuvaa. Lähinnä ero näkyi materiaaleissa ja puvussa oli huomattavasti enemmän kimaltelevia kohtia kuin alkuperäisessä kortissa. Ainoa asia, mikä jäi uupumaan kokonaan oli hiuksissa oleva kukkakoriste.

Alkuun on pakko mainostaa erästä kangaskauppaa Tampereella, nimittäin Tekstiili Fihl! Olen käynyt siellä usein aiemminkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa päätin kysellä apuja myyjiltä. Melkein tunnin ajan etsimme kankaita ja nauhoja yhdessä ja vaikka kerroin niiden tulevan cosplayasuun, he ottivat asiakaspalvelun hyvin tosissaan ja olivat erittäin ystävällisiä. Kaikissa materiaaleissa on eleganttia kiiltoa ja niitä oli helppo ommella. Muutenkin kaikki materiaalit (lukuunottamatta valkoista hamekangasta ja mustaa paljettinauhaa) olivat yhteensä vain 50 euroa, joten myös hinnan puolesta on pakko suositella kyseistä liikettä.

Kaavoitus meni yllättävän kivuttomasti ja tein ensimmäistä kertaa cosplayta varten jopa testiversion vanhasta lakanasta. Muutamia muutoksia tuli mittasuhteissa, joten hyvä vaan että tuli kokeiltua.

Hikipaja-apuri

Rubyn takissa erikoista on, että liivi on osa takkia eikä erillinen vaate. Tällaisen ratkaisun ompelu oli tosi mielenkiintoista, sillä halusin saada liivin tehtyä mahdollisimman huolellisesti. Ompelin ensin liivin omat saumat ja röyhelön alareunojen väliin, sitten siksakkasin ulommat reunat välttääkseni kangaspalojen liikkumisen ommellessa ja siksi etteivät ne liesty. Etukappaleen istuvuus hermostutti, koska liivin ja takin saumassa on myös vyötärömuotolaskos ja jännitin miten kaksi niin erilaista materiaalia istuvat niin jyrkkään saumaan, mutta onneksi testiversion avulla tehtyjen korjausten ansiosta siitä tuli oikein hyvä.

Ompelin hihat kiinni takkiin ja sitten rannekkeet kiinni. Selkään tulee nauha jonka päällä on rusetti, jota ei näy referenssikuvassa. Mietin sen kiinnitystä pitkään, sillä se ei mene sivusaumoihin tai kierrä koko takkia, vaan päättyy ihan hassuun kohtaan takakappaleella. Keksin ommella sen vyötärömuotolaskosten väliin ja se sai tuloksesta niin siistin ja kestävän!

Lahjapaperilla oikean koon mallailua

Leikkasin saksilla riittävän kokoisen aukon sisälle jäävään
muotolaskokseen, josta vedin ylimääräisen nauhan sisään
ennen kuin ompelin muotolaskokset

Nauha kiinni kappaleiden välissä! Tässä myös vähän näkyy
minkä tyylistä kiiltoa sinisissä kappaleissa on. Tein vielä rusetin
erilisenä ja käsinompelin sen keskelle, mutten tajunnut ottaa kuvaa

Sen jälkeen aloitin kultaisten kuvioiden maalauksen. Tein tätä varten oman kaavan noille kiekuroille, jotta ne olisivat symmetrisiä ja saman kokoisia.

Kuvioiden koon mietintää

Etukappaleen kiekurat valmiina

Maalasin kultaisella akryylimaalilla kaikki neljä kuviota yön pikkutunneilla ja jälkikäteen sanoisin, että paksumpi kerros olisi ollut parempi. Ne ajavat asiansa hyvin, mutta lähemmällä tarkastelulla huomaa pientä epätasaisuutta.

Etureunan viimeistelin liilojen lärpäkkeiden apuompelulla ja sitten sinisen satiininauhan kiinnityksellä sen päälle.

Kauluksen ompelin ensinnä kasaan, sitten vinonauha ja siniset palaset (jotka ihan vain leikkelin kankaasta ja poltin reunat etteivät ne purkaannu) ja ihan viimeiseksi musta paljettinauha kiinni. Olen kuullut paljettien katkeamisesta ja sinkoilusta koneella ommeltaessa, joten pistin varmuudeksi suojalasien puutteessa aurinkolasit päähän ompelun ajaksi. Tuntui hyvin surrealistiselta olla joskus myöhään talviyöllä aurinkolasit päässä ja ommella parin päivän aikataululla jotain hassua cossia samalla, kun kuuntelin ikivanhojen pelien soundtrackeja säädyttömän kovalla, jotten nukahda.

Valmis kaulus

Kauluksen kiinnityksen jälkeen tein hameen. Hametta olin itse asiassa aloittanut jo ennen Frostia ja olisin muuten varmaan jatkanut samaa rataa ja saanut cossit suht hyvälle mallille paljon aikaisemmin, mutta hameen kaavoituksessa kävi ihan outoja ja laskosten silitysvaiheessa jätin leikatut kappaleet lojumaan, koska en jaksanut ratkaista ommellaa "kun aikaa on vielä niin paljon!".

Menin hameen kimppuun keskiviikkoiltana, ja aika lailla vain rykäisin sen kasaan. Hameessa piti olla sievät vastalaskokset, mutta jostain syystä ne eivät onnistuneet eivätkä pysyneet muodossaan päällä, vaikka laskin kaiken itse. Myöskin nuppineulattuani sen kasaan, testasin sitä päälle ja se oli ihan älyttömän tiukka vyötäröltä, joten päätin lisätä kiilamaiset kappaleet tuomaan kokoa. Noh, oikeasti hame oli ollut oikean kokoinen, mutta 10cm lisäpalojen takia siitä tuli juuri 10cm liian iso. Piilovetoketjun sain siististi kiinni kerrankin! Vasta samana iltana huomasin helmaan tulevan sinisen nauhan puuttuvan... Onneksi takin etureunasta oli jäänyt vähän yli, joten sain tehtyä hätäratkaisun ja kiinnitin nauhaa vain etukappaleelle, mistä se näkyykin. Ajattelin vaihtavani nauhan Yukiconin jälkeen, jotta se riittäisi koko helmaan, mutta vaikka hame on yksinään aika ruma, se ajaa asiansa ja näyttää ihan hyvältä takin kanssa, kun sen takaosa peittää hameen takakappaleen.

Lopuksi oli enää rusetin ja selässä olevan kolmion teko. Oikeasti niiden kuuluisi olla yhtenäinen pala, mutta muistaessani viime kesänä vastaavan solmion kaavoituksen, päätin mennä helpomman kautta ja tein ne rusettina ja kolmiona.

Maalasin ruutukuvion itse ja käytin viivojen tekoon maalarinteippiä, jotta linjat ovat suorat. Aluksi koitin saada paksua akryylimaalia nestemäisemmäksi vedellä, mutta jäljestä tuli vesivärimäinen ja se levisi kaikkialle, joten piti mennä ihan ilman vettä. Niistä olisi voinut tulla siistimmät, mutta ensimmäiseksi maalailukseni olin ihan tyytyväinen ja tykkään lopputuloksesta.

Kolmio kiinni kaulukseen

Vielä perjantaina juuri ennen lähtöä bussiasemalle ompelin napinlävet ja majoittavan kaverin luona ompelin napit kiinni.

Ruby on tähän mennessä ehdoton lempparini ja olen aika varma, että materiaaleilla oli iso osa. Kaikki näyttää elegantilta ja mielestäni kaavoitus onnistui todella hyvin hametta lukuunottamatta. Asu istui kivasti, oli oikean kokoinen ja tykkäsin käyttää sitä! Uskon, että tulen käyttämään häntä vielä parikin kertaa uudelleen. Toistaiseksi se roikkuu vaaterekissäni esillä ns. kunniapaikalla.

Cheer Hanamaru

Jos Ruby oli jatkuvasti iloinen yllätys, Hanamarun asu oli pikemminkin jatkuva painajainen. Kaikki tuntui koko ajan menevän enemmän tai vähemmän mönkään, eikä asusta tullut sellainen kuin olisin toivonut. Käytin yhä ostopukua mallina, lähinnä siksi että pidin sen hieman lähdemateriaalista poikkeavista väreistä enemmän kuin kortin omista.

Kaavoitus sujui sentään tosi nopeaan, sillä olin viime kesän Desuconiin tehnyt samantyyppisen yläosan samasta valmiskaavasta. Pohjana oli ihan vain yksinkertaisin pitkähihaisen kaava, minkä löysin lehdestä. Kaikki muu mielestäni meni yllättävän hyvin, ottaen huomioon etten juuri tarkistanut mitään, mutta unohdin että olat ovat monta senttiä liian leveät minulle, joten päällä toppi vetää ruman näköisesti kädenteillä.

Tuollaista keltaisen vihertävää kangasta on mahdoton löytää ja tajusin liian myöhään, että ainoa toimiva vaihtoehto olisi ollut kankaan värjäys. Tällä aikataululla sen opettelu ei tullut kuuloonkaan, joten piti jättää suosiolla välistä.  Yritin korjata vihertävää väriä kellertävämmäksi vedellä ohennetulla akryylimaalilla ja pensselillä, mutta siinä meni ikuisuus ja väri ei levinnyt tasaisesti, joten topissa on läikkiäkin... Nyt kaikki värit ovat hieman sinnepäin, lukuunottamatta kuvioita.

Vasemmalla maalattu ja oikealla alkuperäinen. Ero ei ole
päätä huimaava, mutta kuitenkin lähempänä oikeaa

Maalailua maalailua.. 

Hameen valkoisten osien alta pilkistävää vihreää kangasta ei myöskään löytynyt mistään, joten päätin maalata myös sen. Tällä kertaa olin onneksi tajunnut, ettei pienellä penselillä ole järkeä maalata isoja kappaleita, joten kokeilin pesusienellä levittää väriä.

Ja se toimi?!

Ehdin innostua jo, että tämä ratkaisee kaikki ongelmat ja aikaakin säästyy, sillä puolentoista tunnin sijaan kappaleen maalaamiseen menisi vain kaksi minuuttia. Mutta sieni imikin maalia rutkasti enemmän kuin luulin ja maalit loppuivat heti kesken. Kappaleet myös kovettuivat käppyröiksi, olihan käytössä akryylimaali eikä mitään tähän tarkoitukseen oikeasti tarkoitettua. Tällä oli mentävä silti, kipaisin hakemaan rutkasti lisää maaleja ja nyt on muutama puolityhjä pikkupullo hyllyllä.

Hame on tosiaan perinteinen cheerleader-hame, jollaista en ole ennen vielä tehnyt. Jännitti paljon  mitä käy, sillä netti ei tarjonnut pikahaulla mitään käyttökelpoista ohjetta... Päädyin ompelemaan vihreät palat valkoisiin, ja sitten ajatuksena oli laskostaa ne oikein, mutta akryylin kovettama kangas ei sility helposti, joten hame pullistuu auki...

Ompelullisesti tässä ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä tai uutta kun koristeitakaan tai erikoisia yksityiskohtia ei ollut, oikaisin monta mutkaa jatkuvasti tosin... Esimerkiksi helman lyhennyksessä ja kääntämisessä, kaikki palat olivat hieman eripituisia, mutta sen sijaan että leikkaisin ne tasapituisiksi, käänsin vain vähän reippaammin, jotta ommel osuisi kaikkiin kohtiin.

Jännittävin juttu oli ruusukkeen teko, sillä se oli ensimmäinen mitä tahansa muuta kuin ompelua vaativa cossin osani. Leikkasin paksusta pahvilaatikon pahvista ympyrän, josta tuli tosin aika rosoinen, koska niin paksua materiaalia on vaikea leikata kun se ei edes taivu. Siistin sen rosoisia reunoja saksilla aika pitkään, jotta reunat olisivat mahdollisimman tasaiset. Liimasin valkoista tulostuspaperia vielä etupuolelle, jotta ruskea väri ei näkyisi. Päällystin etureunan tosiaan valkoisella kankaalla ja liimasin erikeepperillä kankaan nurjalle puolelle kiinni.

Pikainen, mutta tähän hätään käypä logo

Ompelin koneella keltaisen osan ympyräksi, taitoin korkeussuunnassa kahtia, jotta saisin kuohkeutta ja poimutin. Liimasin sen kiinni pahvipalaseen.

Tämän jälkeen tein vielä rusetin osat ja läpinäkyvän liehukkeen ja jälleen kerran liimasin ne. Tällä kertaa kerroksia vain oli niin monta, että ruusuke tarvitsi kunnon paineen, etteivät palaset irtoaisi heti. Liimaa oli ihan hullu määrä, jotta kappaleet ottaisivat kaikkialta kiinni toisiinsa. Laitoin silloin hetki sitten saamani piilolinssinestepullon lopulta painoksi, sillä sen halkaisija sopi ruusukkeen omaan ja paineen piti kohdistua juuri oikeaan kohtaan.

Aika riitti yllättäen, sillä jätin topin ja hameen kuviot Yukiconin lauantaiyöksi. Cossi piti siis olla seuraavana aamuna jo päällä, mutta mahtavan Sannan avulla sain cossin käyttökuntoon ja päästiin jopa nukkumaankin! Sannalle kaikki kunnia hameen kuvioista, jotka hän teki yksin samalla kun minä maalasin topin tekstin ja muut kuviot. Hän myös sponssasi lainaan kuulokkeet, hanskat ja sukat, koska oli cossannut tätä pari vuotta sitten ja cossi oli yhä säilössä. Ilman häntä en kyllä olisi pystynyt tekemään tätä!

Tämä kuva otettiin yhdeltä yöllä... Meno alkoi
myös kaiken univelan ansiosta olla sen tyylistä,
sillä maalailin koko naamani vihreällä maalilla
kesken kaiken. 

Kuvasi: Mihashichu

Tässä valmis Zuramaru! Ja samalla ihan ensimmäinen kunnon cossikuva. En ole tottunut olemaan kuvissa tai näkemään itseäni, joten tämän lisäämisen taustalla oli pitkä harkinta. Kuva itsessään on kuitenkin sen verran söpö ja herttaisen värinen, plus siinä näkyy oikeasti koko cossi, että päätin lisätä sen. Hameen kuviot ja ruusukekin näkyy hyvin!

No, Hanamaru oli aika pettymys lopulta ikävä kyllä... Koko asu oli monesta syystä hermostuttava, mutta olen sinällään ylpeä, että tein sen ja pidin sitä conisssa. Toteutus ei mennyt nappiin ja tekisin uudelleen koko topin ja hameen. Aikatauluun nähden asu onnistui, mutta harmittaa kun se ei ole niin lähdeuskollinen ja siitä puuttuu mielestäni sellainen idolifiilis. Otinkin asun jo muutaman tunnin päästä pois päältä ja en usko, että tulen enää pitämään sitä edes kuviin päällä. Se saa mennä heti ensimmäisen tilanteen tullessa jonkun toisen asun materiaaleiksi. Olen huomannut, etten sovi Hanamaruun sellaisella tavalla, että nauttisin olostani kauheasti, joten en varmaankaan tule tätä neitiä enää cossaamaan. Ruusukkeen aion säilyttää cossista hyvänä muistona.

Hyvää vappua ja ensi kertaan!♡