tiistai 31. joulukuuta 2019

Kivinen 2019

2019 on aivan lopuillaan ja on aika vähän muistella mitä kaikkea tapahtuikaan cosplayn saralla vuoden aikana!

Hanamarun kuvasi Mihashichu

Pukuja tuli tehtyä enemmän tai vähemmän valmiiksi asti 5 kappaletta (joskin vain neljästä on esittelykelpoisia kuvia) mikä on ihan hyvä määrä itselleni. "Kuudes" puku jäi täysin keskeneräiseksi ompelupöydälle, eikä sieltä varmaan koskaan pääse päälle asti, ja Ryokin oli vain puoliksi valmiina, vaikka näkikin päivänvalon. Hanamarua ja Ryota en oikeastaan haluaisi muistella, sillä molemmat olivat niin hutaistuja ja niiden päällä pitäminen tuntui vain nöyryyttävältä, vaikkei niissä sinällään nyt mitään niin kamalaa ollut. Ryo on siitä huolimatta sellainen puku, jonka haluan uudistaa ja antaa sille uuden mahdollisuuden. Kunhan uhraan sille rauhassa aikaa ja panostusta, siitä voisi tulla oikeasti kivakin ja sellainen asu, jonka pukemista odottaa innolla. 

Ehdoton lempparini on edelleenkin MiraiBoku Ruby keväältä, joka näyttää yhä hyvältä omiin silmiini. Momijigari Ruby on kakkosena, sillä vaikka se ei ole lähelläkään täydellistä, niin sen tekeminen oli yllättäen kivempaa ja inspiroivampaa kuin kaikkien muiden yhteensä.

Rannekkeiden väriskaala oli aika yksipuolisesti sinivihreä
Jää hyvästi Yukicon..!

Tapahtumia oli hulppeat 7 kappaletta! Neljässä isoimmassa tuli käytyä ja myös kolmessa ilmaistapahtumassa. Verrattuna edellisvuoden kahteen coniin (no kolmeen jos tunnin pikakäynti Kupliiseen lasketaan) tämä määrä oli valtava. Tykkäsin paljon tästä määrästä, sillä aina edellisen päätyttyä oli jo seuraava coni odottamassa. Toivon että ensi vuonna tulisi käytyä aikalailla yhtä monessa. Suunnitelmissa olisi isoimpien lisäksi käydä vähän pienemmissä tai kauemmissa tapahtumissa, Mimiconiin olisin tänä vuonna jo ollut täysin valmiina lähtemään, mutta sitä ei saatukaan järjestettyä... Toivottavasti ensi vuonna!

Mitäs ajatuksia jäi? 2019 oli aivan ihana, mutta kivulias samaan aikaan. Pettymys ja epäonnistumiset jäivät päällimmäisinä puvuista mieleen, mutta coneista sen sijaan jäi hyvin lämmin mieli. Moni asia piti oppia kantapään kautta ja nyt se harmittaa. Vuosi oli vähän kivinen ja tuntuu etten toteuttanut itseäni niin kuin halusin. Varmasti paras asia minkä opin oli ettei luovuttaminen ole aina huono asia. Jos olisin tämän tiennyt jo maaliskuussa, olisi säästytty paljolta tuskalta ja unettomilta öiltä. Puvun väliaikaisesti kesken jättäminen harmittaa paljon vähemmän kuin stressi-itkun alla rykäisty cossi johon ei itse voi olla tyytyväinen. 

Toivoin viime vuoden lopussa aloittavani blogin säännöllisen pitämisen ja ottavani enemmän kuvia, ja nämä kaksi onneksi toteutuivat! Blogiin on tullut kirjoitettua kaikki mitä pitikin ja vielä mukavan säännöllisesti suunnilleen kerran kuussa (tietty sen mukaan, miten asioita tapahtuu) sekä kuvia on kaikista tapahtumista ja puvuista. 

Varsinaisia uuden vuoden lupauksia en tee, jottei tule turhia paineita, mutta haaveena olisi kokeilla kisaamista ensi vuonna! Myös kuvien ottamista ja otattamista haluan jatkaa samaan tahtiin, mutta tavoitteena olisi saada edes pari kunnon cossikuvaa pelkkien peiliselfieiden rinnalle. Tämä vuosi jäi kokonaisuutena vähän ontoksi ja yksipuoliseksi, joten ensi vuonna yritän parhaani mukaan panostaa siihen, että teen juuri niitä pukuja joita oikeasti tahdon tehdä!

Tässä fiilikset ensi vuodelle, toivottavasti olet suotuisa;;
Yohanena Kiti ja kuvaajana Mihashichu

Blogi jatkuu samaan malliin; kirjoituksia tulee sitä mukaa kun asioita tulee tehtyä. Itselleni ensimmäinen tapahtuma onkin Frosti ja sinne olisi luvassa rauhallisempaa aloitusta cossien puolesta.

Hyvää ja rauhallista uutta vuotta 2020 sekä alkavaa vuosikymmentä kaikille!

maanantai 9. joulukuuta 2019

Kaikkea uutta ja niin paljon tekemistä!! Momijigari Rubyn wippi

Traconissa ensiesiintymisensä tehneen asun läpikäyntiä siis!


Desuconin farssin jälkeen tahdoin haastaa itseäni ja kokeilla siipiäni erilaisemman asun parissa. Jälleen Läpä löpön parista löytyi tähän tarkoitukseen sopiva asu. Olen tosin mietiskellyt pitkän aikaa etten tahtoisi tehdä pelkkiä idolityttöjä koko ajan, kun on niin paljon muitakin hahmoja ja asuja, joista haaveilen ja joita tahdon tehdä. Joten idolit (toivottavasti) saavat jäädä tauolle ensi vuodeksi. Mutta itse pukuun! Tämä korttisetti kulkee monella nimellä; Maple Leaf, Autumn viewing ja japanilaisittain Momijigari, jota itse käytän, sillä sen avulla löytyi helpoiten kuvia.

Aloitin asun teon poikkeuksellisen aikaisin ja ihan oikeasti tein sitä säännöllisesti aina Traconiin asti, joten selkeästi opin aiemmista virheistä, vaikkei asu ehtinytkään valmistua täysin. Päädyin käyttämään melkeinpä pelkästään yhtä kangaslaatua tässä asussa, sillä sitä sattui löytymään niin hyvissä väreissä ja tässä asussa ei oikeastaan ole (ainakaan refekuvan perusteella) herkuteltu melkeinpä ollenkaan eri materiaaleilla. Olen yleensä luonnonkuitujen kannalla, tietenkin asu- ja käyttökohtaisesti, mutta tällä kertaa mentiin polyesterilla, kun valikoima viime kesänä oli vähän mitä oli.

Ensimmäisenä menin hameen kimppuun. Kesällä pääsin Helsingin Hobby Pointiin ja kävin pitkän keskustelun ihanan ja niin kärsivällisen myyjän kanssa erilaisista kangasmaaleista ja niiden ominaisuuksista ja ostin lopulta hänen suosittelemiaan EMO-merkkisiä kankaanpainovärejä maaleiksi. Todella helppokäyttöisiä ja sovellettavia maaleja, joita voi sekoitella ja ohennella miten haluaa.

Rajasin tuttuun tapaan maalarinteipillä
raitojen paikat

Valmiit raidat! Tuputin ne kunnollisella sienellä ja
vaikka maalia kuluikin sen takia tuhottoman paljon,
niistä tuli paljon siistimmät kuin pensselillä tehtäessä




Ompelullisesti hame oli helppo ja nopea tehdä. Lopuksi ompelin helmaan käsin pitkän etsinnän jälkeen haalimani kultaisen koristenyörin, jota oikeasti sai metsästää vaikka mistä ennen kuin löytyi sopiva. Prosessi kesti useamman illan, kun kellohameissa on aina ommeltavaa helmaa metritolkulla, mutta sain onneksi kuunneltua kaikki sivu suun menneet coniluennot sen aikana.

Uutena asiana oli myös värjäys, sillä en löytänyt sopivan tummaa violettia kangasta mistään. Olin myös suunnitellut värjääväni hihoihin liukuvärjäyksen, joten pistin pari väripakettia tilaukseen.


Nimenomaan tekokuiduille tarkoitettu iDye Poly vaikutti helpolta vaihtoehdolta ja olin jopa innoissani tästä vaiheesta, sillä paketit vaikuttivat idioottivarmoilta. Tekokuiduissa on se huono puoli värjäyksen kannalta, että ne tarvitsevat korkean lämpötilan pystyäkseen imemään väriä itseensä, eli kangasta pitää keittää. Into latistui nopeasti, kun aloitin värjäyksen ja tulikuuma poriseva mönjä kiehui yli. Jostain syystä se myös räiskyi paljon; sitä päätyi vaatteisiin, lattialle, ja jopa poltin itseni pari kertaa.

Ilo oli kaukana tässä vaiheessa...

Koko työvaihe oli sen verran hirvittävä, että pidin kattilaa kaikkein pienimmän suositellun ajan hellalla, ja sitten luovutin. Luovutin myös hihojen liukuvärjäyksen suhteen, sillä väriainetta ei ollut tarpeeksi, enkä enää halunnut leikkiä tuon kauhean tulikuuman keiton kanssa.

Kangas värjäytyi onneksi edes pari astetta
tummemmaksi kuin alkuperäinen.

Vastedes ainakin tiedän, että värjätessä käytän luonnonkuituja, jottei niitä tarvitse keittää pienessä astiassa ja väriä voi testata etukäteen helpommin... Peruukkien värjäykseen tämä tavara olisi parempaa. 

Paidan kaavoitus oli aluksi hieman hämmentävää kaikkien erimuotoisten palojen takia. Alunperin kaavoitin violetin osan niin, että se olisi osa paitaa, mutta sen ompelu olisi mennyt liian monimutkaiseksi, joten kaavoitin siitä erillisen palan, jonka ompelin kiinni paidan etukappaleeseen. Ompelin yläreunaan muotokaitaleen, jotta yläreuna olisi mahdollisimman siisti.

Kääntämätön muotokaitale kiinni

Paita vaiheessa!

Kirjoin käsin nuo pienet muodot pääntielle.
Jälki muuttui jokaisen jälkeen vähän paremmaksi

Tässä puvussa on vaikka minkälaisia ylimääräisiä asusteita ja nautin niiden työstämisestä varmaankin eniten koko asun teossa. Takana ja edessä on raidalliset rusetit, joskin eri kokoisina, ja päätin tehdä ne pyörittämällä nauhoista raidat jonkin tukirakenteen ympärille, minkä sitten taivutin muotoon. Selkärusettiin tein pitkän ja tiiviin foliopötkön, jonka ympärille pyöritin valkoista ja punaista nauhaa.

Superpitkä foliomato

Pohja valmis! 

Etupuolen rusetti on paljon pienempi, joten pyöritin vain ohutta nyöriä rautalangan ympärille. Hihoissa ja pannassa on myös yhteensä kuusi pientä kukkaa, jotka tein samalla tekniikalla.


Tuotoksia!

Ruseteista ja hihoissa kiinni olevista palloista roikkui myös punavalkoisia tupsuja, jotka tein kirjomiseen tarkoitetusta muliinilangasta.

Tupsutehdas

Oikealla auki kammattu, mutta siistimätön, tupsu

Ruseteista roikkuu vielä solmiot, joiden kanssa tuli jostain syystä paljon takapakkia. Kolmannella yrityksellä sain ne onneksi ihan siistin näköisiksi ja kelpuutin ne lopulta.


Tämän jälkeen ompelin solmiot rusetteihin kiinni, sekä loput osat, kuten nauhat ja tupsut. Ompelin molempien takapuolille vielä käsinommeltavat hakaneulat, jotta ne saa paitaan helposti kiinni ja irti.

Asun kaikkein näyttävimpien osien, eli hihojen, aika tuli ja aloitin niiden tekoa aika innokkaana. Hahmottelin isoimpien kuvien kohdat paikoilleen ja aloitin sitten maalaamisen. Työstin niitä niin, että aina maalattuani yhden vaiheen siirryin seuraavaan, jotta jälki olisi mahdollisimman tasaista kaikilla neljällä kappaleella.  

Noin puolivälissä oleva hiha

Näiden tekeminen oli äärimmäisen hidasta, mutta yllättävän kivaa, joten olen aika varma että tulen valitsemaan vastaavia asuja tulevaisuudessa. Kaikkia yksityiskohtia en saanut laitettua hupenevan ajan takia, mutta olen yleisesti aika tyytyväinen näihin. Hihojen ompelussakin oli paljon puuhattavaa, paljon kuvioiden paikalleen ompelua ja käsinompelua. Hihoissa roikkuvat pallot ovat muuten ihan vain vanhat joulukuusen koristeet, jotka maalasin akryyleilla oikeanvärisiksi.

Asuun kuuluvat myös lehdenmuotoiset siivet ja päätin tehdä ne paksusta huovasta. En ole ennen tehnyt tuttavuutta huovan kanssa melkeinpä ollenkaan, mutta ajattelin antaa sille mahdollisuuden, koska se vaikutti sopivalta tähän tarkoitukseen monestakin syystä; se pysyisi itsekseen pystyssä, helppoa työstää ja materiaali sopi lehtimäiseen ulkonäköön. Ostin paksuinta huopaa mitä Eurokankaasta löysin ja leikkasin siitä neljä lehteä.


Liukuvärjäys jäi välistä, joten ne näyttivät keskeneräisemmiltä kuin olisin toivonut. Liimasin palaset toisiinsa ja ompelin nepparit paidan selkään ja ylempien lehtien alareunaan, joten ne voi vain napsauttaa kiinni ja ottaa pois kun siltä tuntuu. 

Vielä ihan lopuksi oli pannan teon aika. Jälleen täysin uusi materiaali oli käytössä, kun tein kaikki osat massasta. Massojen käsittely on itselleni jotenkin todella vaikeaa ja hämmentävää, mutta sitä tulee varmasti reenattua paljon tulevaisuudessa. 

Kaikki palat erillään

Kuumaliimasin osat pantaan kiinni ja maalasin
kultaisella spraymaalilla, sillä akryyli ei tarttunut
tarpeeksi hyvin


Ja siinä koko asu onkin!! Merkinnästä tuli aika pitkä, mutta tämän asun kanssa tuli oltua jännän äärellä oikeastaan koko ajan, joten tekstiä vain ryöppysi ulos. Jälkeenpäin mietittynä asuvalinta oli ihan oikea sen hetkiseen fiilikseen ja tässä pääsi tekemään viimein paljon muutakin, kuin vain ompelukoneen vieressä kököttelyä. Vaikken kaikkia osia saanutkaan tehtyä, olin yllättävän tyytyväinen tähän sen valmistuttua, mutta nyt pari kuukautta myöhemmin en pidä tästä asusta enää kovinkaan paljoa... Jotenkin monet pienet asiat häiritsevät koko ajan vain enemmän ja panta alkoi hajota osiin Nipporissa, mutta annan asun nyt jäädä unholaan. Paljon tuli opittua ja tämän teko oli oikeasti kivaa, joten käteen jäi ihan hyvä fiilis asusta kokonaisuutena, vaikkei sitä varmaan enää tule puettua ainakaan montaa kertaa, ehkäpä parin kuvan ottoa voisin juuri ja juuri harkita.

Uskollinen pupuolio vahti laatua koko asun teon ajan

Ensi kertaan!