Kivinen 2019

2019 on aivan lopuillaan ja on aika vähän muistella mitä kaikkea tapahtuikaan cosplayn saralla vuoden aikana!

Hanamarun kuvasi Mihashichu

Pukuja tuli tehtyä enemmän tai vähemmän valmiiksi asti 5 kappaletta (joskin vain neljästä on esittelykelpoisia kuvia) mikä on ihan hyvä määrä itselleni. "Kuudes" puku jäi täysin keskeneräiseksi ompelupöydälle, eikä sieltä varmaan koskaan pääse päälle asti, ja Ryokin oli vain puoliksi valmiina, vaikka näkikin päivänvalon. Hanamarua ja Ryota en oikeastaan haluaisi muistella, sillä molemmat olivat niin hutaistuja ja niiden päällä pitäminen tuntui vain nöyryyttävältä, vaikkei niissä sinällään nyt mitään niin kamalaa ollut. Ryo on siitä huolimatta sellainen puku, jonka haluan uudistaa ja antaa sille uuden mahdollisuuden. Kunhan uhraan sille rauhassa aikaa ja panostusta, siitä voisi tulla oikeasti kivakin ja sellainen asu, jonka pukemista odottaa innolla. 

Ehdoton lempparini on edelleenkin MiraiBoku Ruby keväältä, joka näyttää yhä hyvältä omiin silmiini. Momijigari Ruby on kakkosena, sillä vaikka se ei ole lähelläkään täydellistä, niin sen tekeminen oli yllättäen kivempaa ja inspiroivampaa kuin kaikkien muiden yhteensä.

Rannekkeiden väriskaala oli aika yksipuolisesti sinivihreä
Jää hyvästi Yukicon..!

Tapahtumia oli hulppeat 7 kappaletta! Neljässä isoimmassa tuli käytyä ja myös kolmessa ilmaistapahtumassa. Verrattuna edellisvuoden kahteen coniin (no kolmeen jos tunnin pikakäynti Kupliiseen lasketaan) tämä määrä oli valtava. Tykkäsin paljon tästä määrästä, sillä aina edellisen päätyttyä oli jo seuraava coni odottamassa. Toivon että ensi vuonna tulisi käytyä aikalailla yhtä monessa. Suunnitelmissa olisi isoimpien lisäksi käydä vähän pienemmissä tai kauemmissa tapahtumissa, Mimiconiin olisin tänä vuonna jo ollut täysin valmiina lähtemään, mutta sitä ei saatukaan järjestettyä... Toivottavasti ensi vuonna!

Mitäs ajatuksia jäi? 2019 oli aivan ihana, mutta kivulias samaan aikaan. Pettymys ja epäonnistumiset jäivät päällimmäisinä puvuista mieleen, mutta coneista sen sijaan jäi hyvin lämmin mieli. Moni asia piti oppia kantapään kautta ja nyt se harmittaa. Vuosi oli vähän kivinen ja tuntuu etten toteuttanut itseäni niin kuin halusin. Varmasti paras asia minkä opin oli ettei luovuttaminen ole aina huono asia. Jos olisin tämän tiennyt jo maaliskuussa, olisi säästytty paljolta tuskalta ja unettomilta öiltä. Puvun väliaikaisesti kesken jättäminen harmittaa paljon vähemmän kuin stressi-itkun alla rykäisty cossi johon ei itse voi olla tyytyväinen. 

Toivoin viime vuoden lopussa aloittavani blogin säännöllisen pitämisen ja ottavani enemmän kuvia, ja nämä kaksi onneksi toteutuivat! Blogiin on tullut kirjoitettua kaikki mitä pitikin ja vielä mukavan säännöllisesti suunnilleen kerran kuussa (tietty sen mukaan, miten asioita tapahtuu) sekä kuvia on kaikista tapahtumista ja puvuista. 

Varsinaisia uuden vuoden lupauksia en tee, jottei tule turhia paineita, mutta haaveena olisi kokeilla kisaamista ensi vuonna! Myös kuvien ottamista ja otattamista haluan jatkaa samaan tahtiin, mutta tavoitteena olisi saada edes pari kunnon cossikuvaa pelkkien peiliselfieiden rinnalle. Tämä vuosi jäi kokonaisuutena vähän ontoksi ja yksipuoliseksi, joten ensi vuonna yritän parhaani mukaan panostaa siihen, että teen juuri niitä pukuja joita oikeasti tahdon tehdä!

Tässä fiilikset ensi vuodelle, toivottavasti olet suotuisa;;
Yohanena Kiti ja kuvaajana Mihashichu

Blogi jatkuu samaan malliin; kirjoituksia tulee sitä mukaa kun asioita tulee tehtyä. Itselleni ensimmäinen tapahtuma onkin Frosti ja sinne olisi luvassa rauhallisempaa aloitusta cossien puolesta.

Hyvää ja rauhallista uutta vuotta 2020 sekä alkavaa vuosikymmentä kaikille!♡

Kaikkea uutta ja niin paljon tekemistä!! Momijigari Rubyn wippi

Traconissa ensiesiintymisensä tehneen asun läpikäyntiä siis!

Desuconin farssin jälkeen tahdoin haastaa itseäni ja kokeilla siipiäni erilaisemman asun parissa. Jälleen Läpä löpön parista löytyi tähän tarkoitukseen sopiva asu. Olen tosin mietiskellyt pitkän aikaa etten tahtoisi tehdä pelkkiä idolityttöjä koko ajan, kun on niin paljon muitakin hahmoja ja asuja, joista haaveilen ja joita tahdon tehdä. Joten idolit (toivottavasti) saavat jäädä tauolle ensi vuodeksi. Mutta itse pukuun! Tämä korttisetti kulkee monella nimellä; Maple Leaf, Autumn viewing ja japanilaisittain Momijigari, jota itse käytän, sillä sen avulla löytyi helpoiten kuvia.

Aloitin asun teon poikkeuksellisen aikaisin ja ihan oikeasti tein sitä säännöllisesti aina Traconiin asti, joten selkeästi opin aiemmista virheistä, vaikkei asu ehtinytkään valmistua täysin. Päädyin käyttämään melkeinpä pelkästään yhtä kangaslaatua tässä asussa, sillä sitä sattui löytymään niin hyvissä väreissä ja tässä asussa ei oikeastaan ole (ainakaan refekuvan perusteella) herkuteltu melkeinpä ollenkaan eri materiaaleilla. Olen yleensä luonnonkuitujen kannalla, tietenkin asu- ja käyttökohtaisesti, mutta tällä kertaa mentiin polyesterilla, kun valikoima viime kesänä oli vähän mitä oli.

Ensimmäisenä menin hameen kimppuun. Kesällä pääsin Helsingin Hobby Pointiin ja kävin pitkän keskustelun ihanan ja niin kärsivällisen myyjän kanssa erilaisista kangasmaaleista ja niiden ominaisuuksista ja ostin lopulta hänen suosittelemiaan EMO-merkkisiä kankaanpainovärejä maaleiksi. Todella helppokäyttöisiä ja sovellettavia maaleja, joita voi sekoitella ja ohennella miten haluaa.

Rajasin tuttuun tapaan maalarinteipillä
raitojen paikat

Valmiit raidat! Tuputin ne kunnollisella sienellä ja
vaikka maalia kuluikin sen takia tuhottoman paljon,
niistä tuli paljon siistimmät kuin pensselillä tehtäessä

Ompelullisesti hame oli helppo ja nopea tehdä. Lopuksi ompelin helmaan käsin pitkän etsinnän jälkeen haalimani kultaisen koristenyörin, jota oikeasti sai metsästää vaikka mistä ennen kuin löytyi sopiva. Prosessi kesti useamman illan, kun kellohameissa on aina ommeltavaa helmaa metritolkulla, mutta sain onneksi kuunneltua kaikki sivu suun menneet coniluennot sen aikana.

Uutena asiana oli myös värjäys, sillä en löytänyt sopivan tummaa violettia kangasta mistään. Olin myös suunnitellut värjääväni hihoihin liukuvärjäyksen, joten pistin pari väripakettia tilaukseen.

Nimenomaan tekokuiduille tarkoitettu iDye Poly vaikutti helpolta vaihtoehdolta ja olin jopa innoissani tästä vaiheesta, sillä paketit vaikuttivat idioottivarmoilta. Tekokuiduissa on se huono puoli värjäyksen kannalta, että ne tarvitsevat korkean lämpötilan pystyäkseen imemään väriä itseensä, eli kangasta pitää keittää. Into latistui nopeasti, kun aloitin värjäyksen ja tulikuuma poriseva mönjä kiehui yli. Jostain syystä se myös räiskyi paljon; sitä päätyi vaatteisiin, lattialle, ja jopa poltin itseni pari kertaa.

Ilo oli kaukana tässä vaiheessa...

Koko työvaihe oli sen verran hirvittävä, että pidin kattilaa kaikkein pienimmän suositellun ajan hellalla, ja sitten luovutin. Luovutin myös hihojen liukuvärjäyksen suhteen, sillä väriainetta ei ollut tarpeeksi, enkä enää halunnut leikkiä tuon kauhean tulikuuman keiton kanssa.

Kangas värjäytyi onneksi edes pari astetta
tummemmaksi kuin alkuperäinen.

Vastedes ainakin tiedän, että värjätessä käytän luonnonkuituja, jottei niitä tarvitse keittää pienessä astiassa ja väriä voi testata etukäteen helpommin... Peruukkien värjäykseen tämä tavara olisi parempaa. 

Paidan kaavoitus oli aluksi hieman hämmentävää kaikkien erimuotoisten palojen takia. Alunperin kaavoitin violetin osan niin, että se olisi osa paitaa, mutta sen ompelu olisi mennyt liian monimutkaiseksi, joten kaavoitin siitä erillisen palan, jonka ompelin kiinni paidan etukappaleeseen. Ompelin yläreunaan muotokaitaleen, jotta yläreuna olisi mahdollisimman siisti.

Kääntämätön muotokaitale kiinni

Paita vaiheessa!

Kirjoin käsin nuo pienet muodot pääntielle.
Jälki muuttui jokaisen jälkeen vähän paremmaksi

Tässä puvussa on vaikka minkälaisia ylimääräisiä asusteita ja nautin niiden työstämisestä varmaankin eniten koko asun teossa. Takana ja edessä on raidalliset rusetit, joskin eri kokoisina, ja päätin tehdä ne pyörittämällä nauhoista raidat jonkin tukirakenteen ympärille, minkä sitten taivutin muotoon. Selkärusettiin tein pitkän ja tiiviin foliopötkön, jonka ympärille pyöritin valkoista ja punaista nauhaa.

Superpitkä foliomato

Pohja valmis! 

Etupuolen rusetti on paljon pienempi, joten pyöritin vain ohutta nyöriä rautalangan ympärille. Hihoissa ja pannassa on myös yhteensä kuusi pientä kukkaa, jotka tein samalla tekniikalla.

Tuotoksia!

Ruseteista ja hihoissa kiinni olevista palloista roikkui myös punavalkoisia tupsuja, jotka tein kirjomiseen tarkoitetusta muliinilangasta.

Tupsutehdas

Oikealla auki kammattu, mutta siistimätön, tupsu

Ruseteista roikkuu vielä solmiot, joiden kanssa tuli jostain syystä paljon takapakkia. Kolmannella yrityksellä sain ne onneksi ihan siistin näköisiksi ja kelpuutin ne lopulta.

Tämän jälkeen ompelin solmiot rusetteihin kiinni, sekä loput osat, kuten nauhat ja tupsut. Ompelin molempien takapuolille vielä käsinommeltavat hakaneulat, jotta ne saa paitaan helposti kiinni ja irti.

Asun kaikkein näyttävimpien osien, eli hihojen, aika tuli ja aloitin niiden tekoa aika innokkaana. Hahmottelin isoimpien kuvien kohdat paikoilleen ja aloitin sitten maalaamisen. Työstin niitä niin, että aina maalattuani yhden vaiheen siirryin seuraavaan, jotta jälki olisi mahdollisimman tasaista kaikilla neljällä kappaleella.  

Noin puolivälissä oleva hiha

Näiden tekeminen oli äärimmäisen hidasta, mutta yllättävän kivaa, joten olen aika varma että tulen valitsemaan vastaavia asuja tulevaisuudessa. Kaikkia yksityiskohtia en saanut laitettua hupenevan ajan takia, mutta olen yleisesti aika tyytyväinen näihin. Hihojen ompelussakin oli paljon puuhattavaa, paljon kuvioiden paikalleen ompelua ja käsinompelua. Hihoissa roikkuvat pallot ovat muuten ihan vain vanhat joulukuusen koristeet, jotka maalasin akryyleilla oikeanvärisiksi.

Asuun kuuluvat myös lehdenmuotoiset siivet ja päätin tehdä ne paksusta huovasta. En ole ennen tehnyt tuttavuutta huovan kanssa melkeinpä ollenkaan, mutta ajattelin antaa sille mahdollisuuden, koska se vaikutti sopivalta tähän tarkoitukseen monestakin syystä; se pysyisi itsekseen pystyssä, helppoa työstää ja materiaali sopi lehtimäiseen ulkonäköön. Ostin paksuinta huopaa mitä Eurokankaasta löysin ja leikkasin siitä neljä lehteä.

Liukuvärjäys jäi välistä, joten ne näyttivät keskeneräisemmiltä kuin olisin toivonut. Liimasin palaset toisiinsa ja ompelin nepparit paidan selkään ja ylempien lehtien alareunaan, joten ne voi vain napsauttaa kiinni ja ottaa pois kun siltä tuntuu. 

Vielä ihan lopuksi oli pannan teon aika. Jälleen täysin uusi materiaali oli käytössä, kun tein kaikki osat massasta. Massojen käsittely on itselleni jotenkin todella vaikeaa ja hämmentävää, mutta sitä tulee varmasti reenattua paljon tulevaisuudessa. 

Kaikki palat erillään

Kuumaliimasin osat pantaan kiinni ja maalasin
kultaisella spraymaalilla, sillä akryyli ei tarttunut
tarpeeksi hyvin

Ja siinä koko asu onkin!! Merkinnästä tuli aika pitkä, mutta tämän asun kanssa tuli oltua jännän äärellä oikeastaan koko ajan, joten tekstiä vain ryöppysi ulos. Jälkeenpäin mietittynä asuvalinta oli ihan oikea sen hetkiseen fiilikseen ja tässä pääsi tekemään viimein paljon muutakin, kuin vain ompelukoneen vieressä kököttelyä. Vaikken kaikkia osia saanutkaan tehtyä, olin yllättävän tyytyväinen tähän sen valmistuttua, mutta nyt pari kuukautta myöhemmin en pidä tästä asusta enää kovinkaan paljoa... Jotenkin monet pienet asiat häiritsevät koko ajan vain enemmän ja panta alkoi hajota osiin Nipporissa, mutta annan asun nyt jäädä unholaan. Paljon tuli opittua ja tämän teko oli oikeasti kivaa, joten käteen jäi ihan hyvä fiilis asusta kokonaisuutena, vaikkei sitä varmaan enää tule puettua ainakaan montaa kertaa, ehkäpä parin kuvan ottoa voisin juuri ja juuri harkita.

Uskollinen pupuolio vahti laatua koko asun teon ajan

Ensi kertaan!♡

Nopee Nippori

Syyskuun viimeisenä lauantaina tuli käytyä pikavisiitillä Porin Nipporissa ja sen myötä conivuosi on omalta osaltani ohitse. Yhden päivän kestävä ilmaisconi vaikutti ihan hauskalta kokemukselta ja etenkin Traconin jälkeen teki vielä mieli käydä jossakin.

Lähdin tosiaan aikaisin aamulla Tampereelta bussilla rannikkoseudulle ja jo bussissa oli yllättävän monta muutakin samaan päämäärään menijää. Perillä tavattiin kavereiden kanssa ja heidän avulla mentiin ensimmäiselle conipaikalle, eli kirjastolle. Kirjastoconi on ihan kiva idea ja toimi samalla lailla kuin Kibeconissa; eri alueet oli jaoteltu erilaisille ohjelmille tai puuhapisteille ja kirjasto oli yleisessä käytössäkin auki. Niin sanottuja 'normaaleja' kävijöitä ei tuntunut häiritsevän conilaisten läsnäolo, ja vain kerran kuulin jonkun kysyvän mitä on meneillään.

Aloitin conipäivän pukemalla cossini vessassa päälle, sillä Momijigari ei sopinut matkustamiseen. Etsimme mukavaa paikkaa missä istua ja ottaa kuvia ja uhriksemme valikoitui yhden hyllyrivin päässä oleva pöytä.

Minishootti! Vasemmalta oikealle Kiti, Gabriela ja Sanna

Kuva todistaa että olin itsekin paikalla..!

Kuvien oton jälkeen aloimme piirtämään joukolla ja oikeastaan koko päivä meni piirtämisessä ja jutellessa. Kävimme kiertämässä vielä aluetta paremmin ja vilkaisimme puuhapisteitä, kunnes matkamme vei meidät pikkutauolle syömään.

Nipporin toinen tapahtumapaikka oli Porin nuorisotalo, minne piti vaihtaa iltapäivällä, sillä kirjasto meni kiinni. Paikalla oli ihan myyntipöytiä ja taidekujakin, joka oli oikeasti yllättävän kovatasoinen. Tapahtumapaikalle saapuminen jatkui jälleen vaatteiden vaihdolla, sillä parin tunnin cossin pito riitti minulle tällä kertaa. Asu ei tunnu epämukavalta päällä eikä se kauheasti rajoita liikkumista, mutta on silti mukavampi olla arkivaatteissa. Joka tapauksessa se piti vaihtaa pois ennemmin tai myöhemmin niin tämä oli sopiva hetki. Parkkeerasimme alakerrassa olevien pöytien ääreen taidekujan vierelle ja siellä vietimme koko loppuconin. Paikan päällä oli paperia ja värikyniä, joten piirsimme jälleen.

Tältä alakerrassa näytti, vaikkakin kuvan ottohetkellä suurin
osa oli jo hävinnyt, joten näyttää vain tyhjältä...

Taiderinki

Taivas oli aivan lumoavan näköinen, kun menin takaisin matkakeskukselle!

Valitettavasti bussiaikataulujen takia piti lähteä suht aikaisin, joten päiväreissu oli lyhyt. Nippori oli jokseenkin symppis pikkuconi ja vaikkei siitä kauheasti sanottavaa olekaan, koska kirjaimellisesti tuli vain hengattua ja piirrettyä, siellä oli kivaa. Päiväreissu oli uusi kokemus ja oli ihan mukava päättää conivuosi näin. Ensi vuoden puolella sitten seuraavaan tapahtumaan, todennäköisesti Frostiin!

Leppoisa Tracon

Tracon on ohi ja viimein pääsen kirjoittelemaan jotain! Sivuhuomautuksena mainitsen, että kovasti haluan pitää kuukausittaista julkaisutahtia yllä, mutta kesällä ei tullut enää Desun jälkeen tehtyä mitään valmista mistä voisi kirjoittaa, joten parin kuukauden hiljaisuus iski. Päätin etten kirjoita, jos ei ole mitään kirjoitettavaa, ettei mene väkisin tehdyksi. Mutta! Nyt vihdoin ja viimein on jotain mistä kertoa.

Traconin lineup koostui yhdestä uudesta puvusta, jälleen Love Live! Sunshine!! -sarjan Rubysta, mutta tällä kertaa Momijigari-versiolla.

Olen Traconissa aina majoittava kaveri ja olohuoneessamme ei ollut senttiäkään lattiaa näkyvissä, kun viiden ihmisen sängyt ja tavarat peittivät kaiken. Lauantaina laittauduimme aika verkkaisesti tällä kertaa ja vasta yhdentoista jälkeen pääsimme lähtemään. Ajattelin ettei asussani ole niin mukava olla autossa, joten puin puolet asusta vasta parkkipaikalla saavuttuamme Tampere-talon luo. Vasta nyt myös kenkieni epämukavuus kävi ilmi ja jalkoja alkoi heti särkemään ja jouduin sipsuttelemaan muutaman sentin pituisia askeleita koko päivän.

Asu saatiin päälle!

Lauantain alkupuoli meni vain ostosalueen läpikäymisessä ja istuskelussa, mutta yhden jälkeen kävimme ulkona katsomassa Aquashinen liven. Juuri samalla sekunnilla kun yksi ryhmäläisistä sai toivotettua yleisön tervetulleeksi, uhkaava taivas räjähti auki ja alkoi sataa. Muutaman ensimmäisen kappaleen aikana myös tuuli tosi kovaa ja oli vaikea pitää sateenvarjoakaan suojaavasti. Kuitenkin omasta mielestäni live oli mukavaa seurattavaa, ja esitys itse oli sateesta huolimatta aurinkoinen, sillä esiintyjistä näkyi selkeästi, että he nauttivat lavalla olosta.

Ihanan värikkäitä pompomejakin!

Loput lauantaista kului ihan vain palloillessa ympäriinsä ja kiersimme kirpputoria ja taidekujaa paljon. Lähdimme nälän saapuessa kotiin ja olimme päättäneet jo ennen Traconia, että jättäisimme iltabileet väliin, joten vietimme rauhallisen peli-illan.

Enzo piti kaikkien viihtyvyydestä huolta

Suhteellisten hyvien yöunien jälkeen pääsimme onneksi lähtemään paljon aiemmin conipaikalle ja olimme siellä jo kymmeneltä. Hylkäsin cossikenkäni kotiin ja vietin koko päivän mukavissa valkoisissa tennareissa, sillä jostain syystä en tajunnut ottaa toisia mustia kenkiä jalkaan... No, ainakin oli mukavaa eikä särkenyt joka askeleella.

Nopee kuva

Sunnuntait ovat jostain syystä tapahtumantäyteisempiä kuin lauantait ja nytkin oli onneksi ohjelmaa mitä mennä katsomaan. Aamupäivän hengailun jälkeen porukkamme hajosi ja menin yksin katsomaan cossikisoja.

Olin aluksi vähän empinyt viitsinkö mennä, mutta olen iloinen että menin. Traconin esityskisa oli äärimmäisen vaihteleva esitysten tason kanssa, mutta ehdottomasti suurin osa piti tunnelman korkealla. Kaikki lempparini voittivat, ja vielä siinä järjestyksessä kuin itsekin olin miettinyt. Kaikki kolme olivat lumoavia ja inspiroivia esityksiä sekä hyvin toteutettuja. Vaikka mikään kärkikolmikon lähteistä ei ollut nimiä lukuunottamatta ennalta tuttu, esityksistä sai paljon irti ja sekin on yleisesti hyvän esityksen merkki.

Kisaajien ryhmäkuva

Pukukisan osuus oli mukavaa seurattavaa, kuten aina! Iso plussa taustamusiikista, sillä yleensä hiljainen sali pukukisan aikana tekee kokemuksesta hieman latteamman, enkä ole muistaakseni ennen kuullut sitä käytettävän kisoissa? Musiikin toimivuus korostui myös sillä, että se oli yksi loopattu taustakappale, joten tunnelma pysyi samana jokaisen kisaajan kohdalla. Jostain syystä tästä pukukisasta ei herännyt paljoakaan ajatuksia, mutta viihdyin kuitenkin. Onnea myös tämän osion voittajille!

Designosuutta en jäänyt katsomaan tällä kertaa, mutta ehkä joku toinen vuosi. Menimme vielä yhdessä päättäjäisiin ja odotukseni olivat jostain syystä korkealla. En ole ennen nähnyt päättäjäisiä, vaikka olisinkin sen conin avajaiset katsonutkin, joten jännitti paljon.

Päättäjäisten loppubileet

Noh, petyin hieman ohjelman tasoon, mutta ei se missään nimessä huono ollut. Hyvin erilainen kuin mitä odotin, ja tekniikan hiomattomuus aiheutti hämmennystä. AMV-kisojen voittajien videoista näytettiin kaksi eri koostetta, ja ensimmäisessä oli hyvän pituiset pätkät jokaisesta videosta, mutta toisessa ne eivät olleet kuin pari sekuntia, jos sitäkään. Myös koosteita ennen ja niiden jälkeen oli oudot paussit, sillä koosteet alkoivat täysin tyhjästä ja loppuivat täysin seinään. Niin sanottu juoni oli ihan mukava ja nyt jo tuli kuultua ensi vuoden teema! Pitääkin miettiä tulisiko mitään siihen sopivaa mieleen kerrankin.

Coni ohi!

Tällaisella porukalla oltiin liikenteessä~!
Vielä viimehetkillä muistin ottaa edes yhden ryhmäkuvan :]

Päättäjäisten jälkeen meidän matkamme jatkui vielä päätösaterialle ᕕ( ᐛ )ᕗ

Tracon on rakas kotikaupungin coni, jossa on tullut käytyä nyt yhteensä yhdeksänä vuonna, joten kaikki oli hyvin tuttua. Coni oli mukava kokonaisuus ja kaikinpuolin aika rauhallinen. Ei ehkä ihan ykköstracon, mutta tästä tapahtumasta jäi onneksi lämmin mieli. 'Sankarin matka' -teema oli tosi kiva ja sitä oli tuotu hienovaraisesti esille. Joka conin myötä on myös tullut selkeämmäksi se miten haluan itse conissa olla ja mitä kannattaa tehdä, että tapahtumasta tulisi hyvä kokemus. Ohjelmissa käynti ja alueen kiertely ovat ehdottomia ykkösiä ja niitä on onneksi tullut tehtyä paljon viime tapahtumissa. Vielä jos rytmipelipisteelle pääsisi joskus pidemmäksi aikaa...

Mutta! Kiitos kaikille leppoisasta Traconista! Oma conikauteni ei ole vielä ohi onneksi, mutta seuraavan tapahtuman jälkeen on tämä vuosi taputeltu.

Epäonnistumisien kautta Desuun

Kuten jo otsikostakin näkee, kaikki ei mennyt putkeen ennen Desuconia. Cossisuunnitelmina olivat Azur Lane -kännykkäpelistä Cometin retrofit versio isoon ryhmään ja Devilman Crybabysta Ryo Asuka. Välttelin asujen tekoa pitkään ja lopulta aloitin molemmat aivan liian myöhään... Pahin mahdollinen kävi toteen, eli kumpikaan ei valmistunut. Olin jo yhden yön valvonut kokonaan ja conipäivänä keskiyöllä tajusin viimein, etten ehdi millään. Olin myös alkanut oikomaan Cometin kohdalla ja koko touhu meni vähän epätoivoiseksi. Sain hankittua kaikki materiaalit, mutta todennäköisesti Comet jää nyt pitkälle tauolle. En sitä ainakaan hetkeen tee loppuun, mutta jos joku ryhmäläisistämme laittaa oman pukunsa päälle uudestaan teen sen viimeistään sellaisen tilaisuuden vastaan tullessa.

Ryon kanssa kävi paremmin, sillä sain hänen housunsa täysin valmiiksi ja vielä siisteiksi. Takkikin olisi valmistunut, mutta huppu tappeli sen verran vastaan, etten saanut sitä valmiiksi. Hänet varmaan viimeistelen pian, ainakin kesän aikana.

Joten! Suunnitelmien totaalisen niskaan romahtamisen jälkeen oli pakko keksiä Lahteen lähtöä edeltävänä yönä jotain. Lopulta päädyin "casuaaliin" Rubyyn ja takittomaan Ryoon.

Perjantaina oli todella nöyryytetty olo, sillä tuntui pahalta huomata kuinka jälleen aika hupeni huomaamattani. Mietinkin cosplayta harrastuksena ja hieman sitä, miten sitä haluan oikeasti harrastaa. En nauti kiireellä tekemisestä ja unettomista öistä, vaan asun rauhallisesta toteutuksesta. Kehittelin itselleni uuden aikataulujärjestelmän ja minusta tuntuu, että se voi jo auttaa paljon. Tämän vuoden kaikki cossini ovat kokeneet samankaltaisen kohtalon; niitä on tehty paniikissa ja lopulta joudun oikomaan mutkia, vaikken haluaisi. Päätin kumota alkuperäisen suunnitelmani Traconin asuksi (palaan häneen tosin ennemmin tai myöhemmin), sillä en usko että pystyisin tekemään häntä tarpeeksi hyvin ja valitsen uuden. Haluan nyt hieman testata itseäni ja kokeilla mihin pystyn, jotta saan tämän epäonnistumisen tunteen karistettua.

Tämän vuoden ohjelmalehtinen ja ranneke

Tämän tunteiden vuoristoradan jälkeen oli aika lähteä Lahteen! Perjantai meni hieman normaalista poikkeavasti, kun en mennytkään yksin Sibeliustalolle vaan sain parin tunnin esihengauksen ja sen jälkeen kyydin conipaikalle. Menin kavereiden majoitukseen ja siellä kaikki tekivät viimeiset laittautumisensa.

Desukunin ykköslevelille putoaminen

Ihan ensimmäiseksi menin tuttuun tapaan katsomaan avajaisia ja muihin näkemiini verrattuna tämä oli yksinkertaisin. Se oli silti todella viihdyttävä ja pidin pelimekaniikkaan viittaamisesta ja conikävijöiden parodioinnista, joka oli tehty onneksi hyvällä maulla ja puhtaalla huumorilla.

Casual cossi ikuistettuna

Perjantai eteni tosi sulavasti ihan istuskelun lomassa, kunnes teki mieli lähteä ja poikkesimme kaupassa vielä ennen majoituksiimme lähtöä. Oma majoitukseni oli oikeastaan eniten odotettu osio tältä Desulta. Päätin kokeilla Pop Up-hotellia, joka järjestettiin toista kertaa.

Jokainen siellä majoittuja sai oman makuuhuoneensa eri kokoisista kerrostalon soluasunnoista. Itse päädyin kolmen ihmisen asuttavaan asuntoon, mikä aluksi hieman jännitti mutta kanssani majoittuvat olivat todella mukavia, eikä heihin tullut törmättyä kuin perjantai-iltana. Asunnot olivat todella riisuttuja, eikä siellä ollut huonekalujen ja verhojen lisäksi yhtään mitään. Patalappujakaan ei ollut, joten uunipelti piti nostaa pyyhkeen avulla ulos uunista. Vaikka odotukseni olivatkin korkealla, olin silti positiivisesti yllättynyt ja voin suositella kaikille tätä vaihtoehtoa.

Conipizzaa tukikohdassani ԅ(♡ᴗ♡ԅ)

Ainoa vaikuttava miinus on, että majoitus on ainakin näinä kahtena vuotena ollut suhteellisen kaukana Sibeliustalolta. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Lahdessa ei kyllä mikään yöpymispaikka ole kovinkaan lähellä Sibbeä..? Desuconille kuitenkin iso plussa Desubussista, mihin kävijät pääsevät ilmaiseksi, sillä se on vaan niin kätevä ja helppo tapa päästä Lahdessa liikkumaan.

Tarkoituksenani oli stailata Ryon peruukki perjantai-iltana, mutta haave hyvistä yöunista vei voiton ja ajattelin, että saan sen nopeasti aamulla valmiiksi. En tosiaan ole koskaan aiemmin tehnyt käytännössä mitään peruukeille, joten koin ikävän yllärin aamulla. Aloitettuani sen tekeminen osoittautuikin paljon työläämmäksi kuin mihin olin varautunut ja lähtöni venyi koko ajan. Olisin halunnut eräälle luennollekin heti aamusta, mutta jouduin luovuttamaan sen suhteen, kun peruukki oli niin kesken.

Sen kanssa ähertäminen oli hetki hetkeltä hämmentävämpää

Reilun puolentoista tunnin ajan tappelin sen kanssa huoneessani kunnes päätin että on pakko lähteä Sibbelle, etten jumitu huoneeseeni. Pakkasin vauhdilla kaikki tavarat kassiini ja heti bussista ulos päästyäni ryntäsin pukuhuoneeseen jatkamaan. Tähän aikaan päivästä pukkari oli todella täynnä ja veinkin viimeisen istumapaikan. Hieman yli tunnin ähersin sen kimpussa taas, kunnes lopulta päätin tyytyä aikaansaannokseeni, sillä coni houkutteli enemmän kuin epätoivoinen leikkaaminen. Onnistuin teurastamaan peruukin tosin todella pahasti, joten Ryolle on hankittava uusi (oli tämä nykyinen kyllä niin huonolaatuinenkin, että uusi olisi vain hyvä juttu...).

Vinksahtanut peruukki päässäni menin sitten kavereiden luokse 12 aikaan. Kävin tuttuun tapaan taidekujalla, pari kertaa myyntipöytäsalissa (vaikkei sieltä mitään löytynytkään) ja kirpparilla.

Herkkuja! Pakolliset uusien ramunemakujen testaukset ja pari uutta herkkua.
Sipsipussi oli uskomattoman riittoisa ja niistä tuli vähän murot mieleen

Olimme aiemmin sopineet Kitin kanssa, että mennään syömään yhdessä Desuconin ikonisia lihapullia ja perunamuussia lauantaina ennen hänen luentoaan. Olin super innoissani niistä, sillä ne ovat kuulemma olleet vuodesta toiseen tarjolla ja yksinkertaisuudessaan ne maistuivat hyvältä. Etenkin leipä oli hyvää...

Lauantaina tuli vielä käytyä Vanhemman rooli Evangelionissa -luennolla. Vaikka se meni cosplaykisan päälle, oli minulle jo alusta asti selvää että menen mieluummin sinne. Kaikkien aikojen lempisarjasta kertova luento tarjoaisi minulle enemmän kuin kisat ja en katunut valintaani yhtään. Hyvin fiksua analyysiä hahmoista ja ihmissuhteista sekä niiden vaikutuksista hahmokehitykseen ja vaikka sarjaa on tullut käsiteltyä ja tutkittua paljon, luennolla oli silti paljon uusia näkökulmia. Harmittaa, kun keksin kysymyksen vasta luennon päätyttyä, mutta ei voi mitään.

Ramuneroskis oli aina täynnä

Kävin vielä hotellillani ennen kuin menin valmistautumaan iltabileisiin. Desubussi osoittautui jälleen hyväksi, kun piti päästä kavereiden omaan majotukseen toiselle puolen Lahden keskustaa. Bussilla pääsin vain kilometrin päähän, kun jäin lattiamajoituksen kohdalla pois. Kokoonnuimme aluksi porukan kanssa siellä ja sitten piipahdimme iltabileissä katsomassa AquaShinen ja BLNQ:in yhteisen esityksen. Ryhmän esitys oli ihanan pirteä, energinen ja kaikista näkyi selkeästi että he nauttivat esiintymisestä, mikä teki sen katsomisesta vielä nautittavampaa!

Kokonaisesta esiintyvästä ryhmästä ei tullut otettua edustuskelpoisia kuvia, sillä olimme ihan eturivissä ja lava oli kameran linssille liian leveä. Omat suosikkini olivat Strawberry Trapper ja erityisesti Pops Heart de Odorun da mon!

Esityksen jälkeen käväisimme vielä majoituksessa ja sitten uudelleen iltabileisiin. Itse olin vain vartin tällä kertaa, sillä piti ehtiä viimeiseen bussiin.

Sunnuntai alkoi todella rennosti, joskin piti jättää sydäntäsärkevät jäähyväiset maailman mukavimmalle sängylle.

Hei hei huone! Palvelit minua hyvin

Laitoin Rubyn uudelleen päälle, ja menin ennen ketään tuttuja conipaikalle. Pelasin hetken rytmipelipisteellä, kunnes menin odottamaan Cosplayn kuviot -ohjelmaan pääsyä. Olin silmäillyt Desun ohjelmakartan parikin kertaa läpi, mutta tämä ohjelma jäi huomaamatta aina torstaihin asti. Kuitenkin innostuin tästä todella paljon ja tiesin, että tänne on mentävä. Aiheena oli tosiaan miten erilaisia kuvioita ja printtejä tehdään asuihin, mikä on juuri oman kiinnostusalueeni ydinkohtia. Luulin meneväni luennolle, joten yllätyin kun ohjelma alkoi ja tajusin sen olevan keskustelupiiri. Tämä formaatti oli kuitenkin toimiva, sillä ohjelmanpitäjän lisäksi muillakin tuli todella hyödyllisiä pointteja. Otin mukaani paperin, mihin voin kirjoittaa kaikkea huomionarvoista ja se täyttyi alta aikayksikön, joten se kertoo aika paljon ohjelman infopitoisuudesta. Rindalin oli myös ohjelmanpitäjänä todella mukava ja osasi kertoa ja opastaa selkeästi.

Metsähallissa oli paljon väljempää kuin Frostissa!

Olen viime aikoina alkanut lämmetä sunnuntaipäiville, sillä yleensä tunnelma on aina todella rento ja etenkin pikkuhiljaa perinteeksi muodostunut meidokahvilavierailu on ollut sunnuntain juttu. Sunnuntaina tuntui, että ehdin viettää enemmän aikaa muiden kanssa, kun ei aamustakaan ollut mitään laukun pakkaamista kummempaa.

Minun "juttuni" on syödä coneissa pizzaa päivän päätteeksi,
 mutta tällä kertaa hain ihan conipaikalle pizzan! 

Loppupäivästä menimme tällä kertaa ihan vain kaksin Kitin kanssa meidokahvilaan. Menimme jonottomaan aika myöhään, mutta onnistuimme pääsemään sisään. 

Meidomme oli jotenkin super ihana tällä kertaa ja hänen kanssaan oli helppo jutella senkin vähän, mitä tilatessa ja poistuessa puhuimme. Kahvilan teemana oli tällä kertaa kukat ja erilaiset kasvit, ja oma meidomme oli lihansyöjäkasvi. 

Otimme myös tähän mennessä söpöimmän polaroidin!

Oli aika lähteä kotiin ja Sibeliustalo jäi noiden puiden taa

Loppuun vielä ostokset! Kaikki pokkaria ja maskeja
lukuunottamatta oli taidekujalta.

Pidin tästä Desusta todella paljon, ja siitä jäi poikkeuksellisen hyvä mieli. Jostain syystä tuli myös heti lähtiessä kauhea ikävä takaisin ja kaipuu tapahtumiin. Odotankin Traconia jo tosi innokkaasti! Olen vähän ymmärtänyt paremmin sitä, mikä tekee minulle conista mieluisan. Parissa ohjelmassa käynti ja tapahtumapaikan kiertely tekee heti paljon paremman fiiliksen. Desucon oli onnistunut jälleen ja on ehdottomasti lempitapahtumiani!

Traconia odotellessa (ღ˘ ∇ ˘ღ)