keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Conivuoden kohokohta eli aamiaisbuffet (Frostissa)

Pitkästä aikaa palaan blogin pariin! Frostista kirjoittaminen on viivästynyt lähinnä hieman raskaan helmikuun, jolloin ei vain innostanut kirjoittaa, sekä cosplayn osalta hieman lannistavan maaliskuun takia. Tapahtumia on peruttu pitkin kevättä ja jopa Desucon sulki ovensa täksi kesäksi koronaviruksen takia, mikä on tietenkin enemmänkin kuin ymmärrettävää ja vastuullista, mutta tuli muutama viikko takaperin varmasti monille yllätyksenä. Nyt jos koskaan tosin on hyvä hetki palata hetkeksi tammikuiseen Lahteen ja muistella talvisia, mutta silti lämpimiä conitunnelmia.


Itselleni vuosikymmenen ensimmäinen tapahtuma oli tosiaan Desucon Frostbite, joka järjestettiin 24-26.1. Varasimme Liinun kanssa hotellin majoitukseksi, ja nyt kun on tullut koettua hotellihuoneen rauha, aion varmasti jatkossakin mahdollisuuksien mukaan pyrkiä hotelliin. Pehmeä sänky, kunnon tila laittautumiseen ja asun pukemiseen voittavat lattiamajoituksen milloin vain. Lahden huono puoli on kaikkien majoituspaikkojen kaukainen sijainti Sibeliustalolta, ja nytkin olimme muutaman kilometrin päässä. Talvella sitä matkaa, etenkään cossissa, ei kävele mielellään, joten päädyimme testailemaan Lahden busseja ja onneksi pari kertaa saimme kyydin kaverilta.


Perjantaina ja sunnuntaina olin ihan siviileissä, joskin ulkoilutin uutta ompelemaani takkia! Menimme conipaikalle vähän ennen ovien avaamista ja itse suuntasin heti avajaisiin.


Osaan odottaa Desuconin avajaisilta jo tiettyä laatua ja huumoria, ja niitä myös sain. Muistan kuinka conifiilikseen pääseminen etukäteen oli jotenkin vaikeaa, mutta avajaiset olivat mukava liukuma conimaailmaan ja niiden jälkeen tuli jo innostuneempi olo kaikesta mitä viikonloppu tarjoaisi.


Melkein heti avajaisten jälkeen alkoi Valo ja varjo animessa -luento, jonka ensimmäisen osan, Animea kameran linssin läpi, olin katsonut tallenteena viime kesädesun jälkeen ja harmittelin kun en päässyt kuuntelemaan sitä livenä. Nyt ohjelmakartan positiivisena yllätyksenä olikin tämä luento, joka paneutui syvemmin pienempään aihealueeseen animen cinematografiassa.

Dia värimaailman vaikutuksesta kohtauksen tunnelmaan

Tämä aihealue oli itselleni paljon tutumpi ja vaikka varsinaista uutta asiaa ei tullutkaan, sain siitä huolimatta uusia näkökulmia kuvakerronnan arvostamiseen ja nautin luennosta. Luennoitsijat olivat myös hyviä puhumaan ja diat todella havainnollistavia, joten tästä ohjelmasta jäi tosi hyvä fiilis.

Luennon jälkeen lähdimme Liinun kanssa kaupan kautta takaisin hotellille ja kasvomaskien jälkeen pääsimme aikaisin nukkumaan. Aamulla pääsimme aamiaisbuffettiin, jota olimme hehkuttaneet jo viikkotolkulla ja se todella oli hehkuttamisen arvoinen. Iso ja kunnollinen aamiainen conissa on harvinaista luksusta.

Ikävä kyllä peiliselfiellä mennään taas!

Lauantain asuna oli Koe no Katachi -elokuvan sankaritar Shouko Nishimiya. Tässä asussa oli ihana olla ja olin pitkään kaivannutkin helpompaa cossia, jonka voisi ottaa tulevaisuudessa vara- tai perjantaiasuksi. Muistin napata tuon kuvan vasta illalla, joten puolustuksekseni voin sanoa, että hame oli silitetty ja rypytön vielä aamulla.


Conipaikalle päästyä päivä alkoi heti Phantom Troupe - ihmissuhteiden seitti -luennolla. Hunter x Hunter on yksi ehdottomia suosikkisarjojani ja oli ilo kuunnella lempihahmoja analysoivaa luentoa. Pidin siitä, että luennolla nostettiin esiin mangan ja 1999 version eroja verrattuna 2011 adaptioon, mutta jostain syystä jäin kaipaamaan jonkinlaista tekstiä tai jaottelua kuvien lisäksi dioihin.

Luennon jälkeen loppulauantai kului tutussa hengailussa ja Metsähallissa istumisessa, jota en vielä ollut ehtinyt harrastaa ollenkaan. Kävimme iltapäivällä Sibben Lastussa klassisilla desupullilla ja taidekujalla.

Illan cossikisat jäivät välistä, sillä muistaakseni paikkaliput menivät loppuun ennen kuin tajusin sellaista varata. Myöhemmin kaverilla vapautui yksi vähän ennen kisoja, mutta olin jo asennoitunut kisojen väliin jättämiseen ja ei tehnyt enää mieli mennä katsomaan niitä. Vähän harmitti kun paljon kehuttu väliaikashow jäi välistä myös, mutta onneksi senkin näki edes tallenteena.


Kisojen sijasta poikkesin nopeasti kurkkaamassa Shaftin perilliset -luentoa Kitin ja Gabrielan kanssa. Puhuja oli todella karismaattinen ja vaikken itse ollut kohdeyleisöä, sillä tietoni Shaftin töistä on todella minimaalista, sitä oli kiinnostava kuunnella. Koska olimme tulleet vain vilkaisemaan luentoa ja oli jo hieman myöhä, istuimme salissa parisen kymmentä minuuttia, jonka jälkeen hipsimme ulos.

Väsymys oli vahva illalla

Muut menivät conipäivän jälkeen iltabileisiin ja itse menin hotellin lämpöön nukkumaan. Yön ihana ylläri oli kun Liinu toi iltabileistä palatessaan tuliaisena mozzarellatikkuja!


Sunnuntai oli puhdas hengailupäivä ja hain omaksi perinteekseni muodustuneen conipizzan Metsähalliin. Oli ihana vain istua ja viettää rauhassa aikaa kavereiden kanssa kun kaksi edellistä päivää olivat olleet poikkeuksellisen ohjelmatiiviitä.


Sunnuntaina tuli myös koettua hirveät taidekujan jonot ja jouduimme Sannan kanssa seisomaan jonossa parisen tuntia. Taidekujan ongelmat olivat todennäköisesti kertaluontoisia ja ne ovat jo sen verran läpi puituja kaikkialla, etten niihin mainintaa syvemmin paneudu enää.

Päättäjäiset jäivät totuttuun tapaan välistä, mutta ehkä joskus vielä käyn katsomassa Desunkin omat. Tarkoitus oli mennä bussilla kotiin, mutta tajuttuamme ettei Kitin ja muiden hänen kyydillään menevien automatka pitenisi kuin vartilla jos ajettaisiin Tampereen kautta, pääsin viettämään vielä kotimatkankin kavereiden kanssa.

Frosti oli, kuten ennenkin, hyvälaatuinen ja kiva tapahtuma josta itselleni jäi paljon käteen. Aluksi tuntui ettei itselle suunnattua ohjelmaa olisi kovinkaan paljoa, mutta kun coniviikolla katsoin ohjelmasivua uudestaan niin sieltä löytyi jopa "aivan liikaa" yhdelle viikonlopulle. Varmaan ne luennot joille en ennättänyt tulee kuunneltua sitten cossin teon lomassa.

Nyt, kuten varmasti monilla muillakin, suunnitelmani ovat aika auki. Keskityn varmaan asujen tekemiseen ja kirjoitan siitä kunhan saan jotain valmiiksi. Olen oikeasti nauttinut cossin teosta uudella tavalla, kun niskaan hengittävä kiire ei estä rauhallista etenemistä. En kehtaa lupailla milloin seuraavaksi tulee asiaa, mutta toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Joten, ensi kertaan!