Tää on Tammerfors Bublii

Moi!

Tampere Kupliissa tuli käytyä kunnolla viime viikonloppuna monen vuoden tauon jälkeen. Vaikka Kuplii on kätevästi kotikaupungissa ja vielä ilmainen, ei siellä ole tullut käytyä kuin kolmisen kertaa, joskus 2012 aikoihin ja viime vuonna piipahdin tapaamassa kaveria parin tunnin ajan. Nyt kävin ensimmäistä kertaa kunnolla kuluttamassa Tampere-talon lattiaa intensiivisellä hengailulla.

Otsikko oli tosiaan useiten sanottu lausahdus viikonloppuna, sillä aina kun ruvettiin miettimään, onko peruukki tai asu hyvin yms, joku tokaisi "Tää on Tampere Kuplii". Oli kiva muistaa, ettei kaikki ole niin vakavaa ja varsinkaan tälläisessa kevyemmässä tapahtumassa ei kannata ottaa turhaa stressiä. Jälkikäteenkin on aika huoleton olo cosplaymielessä, kun Kupliissa keskittyi vain olemiseen eikä täydellisyyteen.

Tällä kertaa asuina oli ihanasta K-On! -sarjasta Yui Hirasawan kesäkoulupuku muiden sarjan After School Teatime jäsenien kanssa Ritsua lukuunottamatta ja sunnuntaina puin uudelleen Yukiconista tutun Rubyn. K-On! oli lempparisarjojani ala-asteella ja olin jo kauan sitten miettinyt Yuin cossaamista. Asu oli helppo ja huoleton, sillä kaikki osat löytyivät valmiina hametta ja pinnejä lukuunottamatta. Ompelin hameen samalla viikolla parin illan aikana ja maalasin kaksi mustaa pinniä keltaisiksi.

Koiratyyny tuli mukaan kolmanteen coniinsa

Lauantai alkoi bussimatkalla Omppuhotelliin, josta menimme porukalla Tampere-talolle. Siellä koitimme etsiä mukavaa istumapaikkaa ja kahdesta ensimmäisestä nurkasta meidät tultiin häätämään, koska olimme hätäpoistumistien edessä ja toisella kertaa ilmeisesti järjestyksenvalvojien alueella. Menimme myyntipöytäsalin lähettyville ja siinä vietettiin lauantai. Kävimme Sannan kanssa taidekujalla alkupäivästä ja vaikka olin päättänyt, etten voi käyttää rahaa tällä kertaa, oli se lupaus rikottava kun löysimme Neon Genesis Evangelionista kangasmerkkejä!

Siellä olisi ollut myös muita, mutta piti pysyä budjetissa,
joten hankin lempparit vaan tällä kertaa!

Jotenkin tästä sarjasta tulee harvemmin mitään omaa silmää miellyttävää vastaan, etenkään Shinjistä, joten nyt piti tarttua tilaisuuteen. Toivottavasti joskus sama myyjä tulee uudelleen johonkin tapahtumaan, jotta voin hankkia vielä pari muutakin merkkiä.

Lauantai kului istuessa samassa paikassa, kunnes lähdimme takaisin Ompulle joksikin aikaa ja loppuillasta lähdin kotiin nukkumaan.

Suloisin Mio oli Kiti!
Ikävä kyllä kenenkään muun kanssa ei tullut otettua kuvaa

Yuista jäi vähän ristiriitainen olo, sinällään cossi oli kiva ja mukava, mutta peruukki vaivasi koko lauantain. Olin ostanut sen 2015 Traconista, kun en vielä tiennyt yhtään mitään peruukeista ja se tuhoutui ensimmäisen käytön aikana ja oli nyt ihan hamppuuntunut ja kuitunauhat irtoilevat itsestään. Kaiken lisäksi olin leikellyt sitä ilman peruukkipäätä ja se oli epätasainen ja väärän mallinen. Todennäköisesti teen Yuille vielä joskus toisen asun, joten silloin voin toivottavasti tehdä enemmän oikeutta hänelle.

Sunnuntaina puin Rubyn uudelleen ja siinä olikin sitten paljon mukavampi olo. Sunnuntai meni jälleen istuessa, mutta tällä kertaa eri paikassa. Viereemme oli kokoontunut iso Kpop-rinki tanssimaan. Kupliissa soitettiin tosi paljon musiikkia joka puolella ja kun koko paikka on muutenkin täynnä ääntä, oli se muun metelin ohella soiva musiikki välillä aika inhottavaa... Musiikissa ei sinällään mitään vikaa ole, mutta se äänenvoimakkuus on suurempi ongelma. Olisi hyvä jos saataisiin sääntö ns. hiljaisella soivan musiikin sallimisesta, mutta sen valvominen on todella työlästä ja toteutus hankalaa.

Nousimme jopa kerran koko sunnuntain aikana
ottamaan Gabrielasta asukuvia

Kuplii loppui sunnuntaina meidän osaltamme kolmen jälkeen ja käytiin lopuksi vielä syömässä ennen kuin muualta Tampereelle reissanneet lähtivät kotiin.

Kupliista jäi itselleni vain mitäänsanomaton olo, sillä jotenkin odotin siltä edes jotain enemmän. Kuplii ei toisaalta ole edes coni, vaan sarjakuvatapahtuma, minkä olin puoliksi unohtanut, joten taisin vähän yliarvioida sen antia. Tuntui etten nähnyt edes henkilökuntaa missään järjestyksenvalvojia lukuunottamatta ja missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että nyt ollaan jossain tapahtumassa. Jos ensi vuonna menen uudestaan, aion mennä täysin nollaodotuksilla ja sillä ajatuksella, että sinne mennään istuskelemaan. Kuplii on kuitenkin oikeasti kiva tapahtuma, kun ei odota mitään liikoja.

Rubysta tuli otettua kuvia vasta kotona, kun olin riisunut cossin päältä.
Oli kuitenkin tosi nätti olo, joten oli pakko hyödyntää tilanne

Nyt onkin pidempi hengähdystauko conien välissä ja seuraavana on reilun kahden kuukauden päässä oleva Desucon! ◝(・ｖ・)◜

Idoleiden täyteinen Yukicon

Heippa!

Yukiconista on jo vierähtänyt aikaa, mutta nyt on hyvä hetki päivitellä kuulumisia sieltä.

En oikeastaan odottanut Yukiconilta paljoakaan ja sellaista conifiilistä ei tullut etukäteen kovinkaan vahvana. Jouduin rikkomaan uuden vuoden lupaustani "kaikki cossit valmiina kolme päivää ennen conia", sillä havahduin vasta Yukiconia edeltävällä viikolla kunnolla ajan hupenemiseen ja jouduin vetämään kolme unetonta yötä putkeen. Sain onneksi torkuttua muutaman tunnin silloin tällöin, mutta ei se silti kovin hehkeä kokemus ollut;; Kirjoittelen asujen teosta erikseen ensi kuun aikana. (ง •̀ᴗ•́)ง✧

Olin tosiaan molempina päivinä Love Live! Sunshine!! -ryhmissä, lauantaina meillä oli iso porukka sarjan kakkoskauden alkutunnarista ja sunnuntaina Cheerleader-setistä ryhmä.

Tällaisissa asuissa tuli pyörittyä

Perjantaina lähdin Tampereelta Helsinkiin ja onnekseni sain majoittua kaverin luona melkein kaikkien lauantairyhmäläistemme kanssa. Samassa talossa yöpyviä oli seitsemän, joten meillä oli kiva tiivis tunnelma, kun koko olohuone oli täynnä patjoja. Lauantaisesta asustani puuttui vielä napit, joten ompelin ne perjantai-iltana.

Miha, minä ja Sanna viimein valmiina

Lauantaina menimme conipaikalle kahdella kyydillä ja me kolme menimme jälkimmäisellä. Conipaikalle saavuttiin puolen päivän aikaan ja oikeastaan vasta silloin sisäistin olevani ensimmäisessä Yukissani, kun koko paikka tuntui niin oudolta. 

Minulle jäi vähän ristiriitaiset tunteet conipaikasta, sillä mielestäni se oli kiva ja sopiva tapahtuman järjestämiseen, mutta se oli kamalan sokkeloinen. Kakkoskerros oli lähinnä täynnä vain sokkeloisia käytäviä ja kirpparille löytäminen vei tuhottomasti aikaa kartankin kanssa. Istumapaikkoja oli kuitenkin tosi paljon ja ainakin ykköskerroksessa liikkuminen oli helppoa. 

Menimme heti jonottamaan Joskun kanssa Cosplaykilpailuun paikkalippuja, jonka jälkeen sitten kerättiin koko ryhmä koolle ja mentiin kuvauttamaan koko porukka kuvauspisteelle. 

Ei mitään hajua, miksi oikean kokoinen Makoto hengasi siellä

Meillä alunperin oli tosiaan kaikki yhdeksän Aqoursin jäsentä ryhmässä, mutta meidän Hanamarumme puku ei saapunut ajoissa. Teimme oikeastaan kaiken, mitä olisi voinut tehdä, mutta silti se saapui vasta Yukiconin jälkeisenä maanantaina... Mutta kahdeksankin jäsentä on jo hullu määrä, ja saatamme ehkä joskus toteuttaa ryhmän uudestaan.

Koko MiraiBoku ryhmä!Ylärivin vasemmalta alkaen:
Yohane, minä, Mari, Riko,
Dia, Chika, Kanan ja You 

Kävimme vielä kuvauspisteen jälkeen ulkona otattamassa muutamia yksinkuvia ja Kiti ja Sara kuvasivat tanssicoverin siitä biisistä, mihin nämä asut kuuluvat. 

Pikku Yohane

Tämän jälkeen Yukissa ei tullut tehtyä muuta kuin hengailtua. Kävin myyntipöytäsalissa pariinkiin otteeseen ja tykkäsin paljon sen sijainnista ja pöytien asettelusta. Kuitenkin ihmispaljous ja tilojen ahtaus alkoi iskeä ikävällä tavalla ja minulle tuli todella ylistimuloitunut olo, kun ihmiset jatkuvasti törmäilivät ja liikkuminen ei onnistut helposti. Jätin suosiolla Cosplaykilpailun väliin, sillä tiesin etten ikävä kyllä pystyisi nauttimaan siitä yhtään ja menin vaan istumaan rauhallisempaan paikkaan yläkerran kirpputorin lähellä olevaan nurkkaukseen, mihin pari muuta ryhmästämme oli leiriytynyt ja siellä tuli vietettyä loput lauantaista. Lähdimme takaisin majapaikkaamme kuuden aikoihin. 

Pikainen peiliselfie vielä ennen asun pois ottoa

Olin ostanut kaksi Popin cookin -laatikkoa Yukiconista ja valmistimme ne kaksin Liinun kanssa. Jotenkin onnistuimme käyttämään reilun tunnin vain kahden laatikon tekemiseen, mutta ne kerrankin oikeasti onnistuivat ja maistuivat yllättävän herkullisilta~!

Ne olivat niin hyviä..!

Tilasin vielä pikkuhiljaa perinteeksi muodostuneen conipizzan ja aloin valmistautumaan cossintekoon. Sunnuntain asustani puuttuikin jo aika paljon enemmän kuin Rubysta, joten olin henkisesti varautunut vielä yhteen unettomaan yöhön. Hanamarusta tosiaan puuttuivat vielä kaikki kuviot ja ne piti maalata käsin ilman sabluunoista. Sanna onneksi suostutteli minut ottamaan apua vastaan ja maalailimme yhdessä asuani muutaman tunnin. 

Itse maalasin topin ja Sanna hoiti hameen. Lopulta noin kahden jälkeen yöllä se saatiin valmiiksi ja päästiin nukkumaan. 

Sunnuntaina kokosimme Cheer-ryhmän yhteen hetkeksi ja menimme pihalle ottamaan kuvia. Sinällään tämä oli vähän outo kokemus, sillä en tuntenut kuin kaksi ryhmästämme kunnolla. Kuvien oton jälkeen emme oikeastaan enää nähneetkään, vaan menimme kaikki omia teitämme. Vaikka olimmekin vain lyhyen aikaa yhdessä, jäi tästä ryhmästä silti hyvä mieli.

Sunnuntain ryhmä! Ylhäältä vasemmalta alkaen:
Chika, Yohane, minä, Riko, You ja Dia

Sunnuntaina istuskelimme hengailuporukkamme kanssa alakerrassa infon lähellä loppusunnuntain, eikä mitään sen erityisempää tullut tehtyä. Ison salin ovet olivat auki yllättäen kesken yhden ohjelman ja päätimme Kitin kanssa piipahtaa kurkkaamassa mitä siellä oikein on meneillään. Istuimme takariviin kuuntelemaan Anime & Video game Music -konserttia parin biisin ajaksi ja piipahdimme vähin äänin ulos kolmen biisin jälkeen. Positiivisena yllätyksenä siellä soi juuri meidän käväisyn aikana ihanista Ace Attorney -peleistä biisejä!

Isossa salissa oli todella kauniit tunnelmavalot!

Meidän istuskelupaikkamme

Kävin vielä ennen lähtöä ensimmäistä kertaa pukuhuoneessa vaihtamassa cossin pois. Kuvittelin aina pukuhuoneen näyttävän enemmän sellaiselta yleisvessalta tai koulun pukkarilta, mutta se olikin kokoushuone, missä oli yksi kokovartalopeili. Yllätyin myös siitä, että sain vaihtaa vaatteet omassa rauhassa yksin, eikä kukaan muu tullut käymään huoneessa. Yukicon päättyi meidän osaltamme neljän jälkeen ja lopuksi tuli käytyä vielä syömässä ennen kotimatkaa.

Yukicon oli lopulta positiivinen yllätys ja kokonaisuutena tosi toimiva. Ihmispaljous ja tilojen sekalaisuus jäivät ainoiksi oikeiksi miinuksiksi. Ohjelmakartta ei tällä kertaa tarjonnut minulle mitään ihmeellistä ja tapahtumasta kertoo paljon se, että illat majoittumispaikassamme olivat hauskin osa viikonloppua. Yleistunnelma tapahtumassa oli kuitenkin kiva ja sisälämpötila oli juuri sopiva, vaikka sitä alkuun jännitinkin, kun kyseessä on ihan talviconi. Meidokahvilasta pitää vielä erikseen huomauttaa sen verran vaikken siellä käynytkään, että asut olivat todella kauniit ja sopivat hyvin merenalaiseen teemaan! Kahvilan tilakin näytti sopivan kookkaalta ja väljältä.

Uskon, että tulen menemään ensi vuonna uudestaan Yukiconiin, mutta jos tämä tapahtuma joskus sattuu jäämään välistä, en usko että se hirveästi jää harmittamaan.